"Kanssasi!"
Syleillen toisiaan he katosivat aaltoihin.
Joen rannan kaislikossa Vakis huusi kolmesti heidän nimiään.
Hän ei saanut vastausta.
Hän lähti ajamaan yön pimeyteen.
"Tuokaa ruumiit rannalle", käski Cethegus synkkänä kääntyen kaupunkiin
päin.
Hunnit uittivat hevosensa kivelle saakka ja etsivät ruumiita.
Mutta he etsivät turhaan.
Vuolas virta oli vienyt ne mukanaan ja kuljettanut yhtyneet puolisot
syvään, vapaaseen mereen.
* * * * *
Samana päivänä prinssi Germanus oli palanut Ariminumista Ravennan
satamaan viedäkseen Matasuntan ensi tilassa Bysanttiin.
Tämän herättivät tainnoksista vasaraniskut, jotka johtuivat siitä, että
käytävän oven viereiseen muuriin puhkaistiin reikä sotamiesten ulos
päästämistä varten.
Ruhtinatar löydettiin kopin ovelta kokoon lyyhistyneenä.
Hänet kannettiin kuumehoureissa kamariinsa, jossa hän makasi
äänettömänä ja liikkumattomana purppurapatjalla. Silmät tuijottivat
yhteen kohtaan.
Puolen päivän tienoissa ilmoitettiin Cetheguksen tulevan.
Hänen katseensa oli synkkä, uhkaava ja jäisen kylmä.
Hän meni aivan vuoteen ääreen.
Matasunta katsoi häntä silmiin.
"Hän on kuollut", virkkoi ruhtinatar levollisesti.
"Hän halusikin sitä.
"Hän -- ja sinä.
"Turha on sinua soimata.
"Mutta nyt näet, mikä seuraa, kun menettelet vastoin tahtoani. Kertomus
hänen kuolemastaan saattaa heti barbaarit raivoon.
"Sinä olet hankkinut minulle kovan työn.
"Sillä vain sinä saatoit hänet pakenemaan ja kuolemaan.
"Jossakin määrin voit tekoasi sovittaa suostumalla toiseen
toivomukseeni.
"Prinssi Germanus on jo saapunut sinua noutamaan.
"Sinä lähdet hänen mukaansa."
"Missä ruumis on?"
"Sitä ei ole löydetty.
"Virta on vienyt hänet.
"Hänet ja -- hänen vaimonsa."
Matasuntan huulet vavahtivat.
"Kuolemassakin. Hän kuoli hänen kanssaan."
"Anna vainajien olla rauhassa.
"Kahden tunnin perästä tulen tänne takaisin prinssin seurassa.
"Oletko silloin valmis ottamaan hänet vastaan?"
"Olen."
"Hyvä! Me olemme täsmällisiä."
"Niin minäkin.
"Aspa, kutsu tänne kaikki orjattaret.
"He saavat koristella minut diadeemilla, purppuralla ja silkillä."
"Hän on menettänyt järkensä", tuumi Cethegus ulos mennessään.
"Mutta naiset ovat sitkeitä.
"Hän tulee taas järkiinsä.
"Naiset voivat elää, vaikka sydän onkin reväisty rinnasta."
Hän lähti lohduttamaan levotonta prinssiä.
Ennen sovitun ajan päättymistä kuningattaren orjatar saapui kutsumaan
heitä.
Germanus riensi nopein askelin Matasuntan kamariin.
Mutta hän jäi hämmästyneenä seisomaan ovelle.
Hän ei ollut nähnyt goottikuningatarta koskaan niin kauniina.
Korkea, kultainen diadeemi oli asetettu hänen välkkyville kutreilleen,
jotka valtoiminaan, kahtena mahtavana laineena valuivat hartioille ja
pitkin selkää.
Alusvaippa oli kultakukkaisesta, valkoisesta silkistä. Se näkyi vain
polven alapuolelta saakka, sillä rintaa peitti laaja purppuraviitta.
Hänen kasvonsa olivat marmorinvalkeat ja hänen silmänsä loistivat
omituisesti.
"Prinssi Germanus", huudahti hän tulijalle, "sinä olet puhunut minulle
rakkaudesta.
"Mutta tiedätkö, mitä olet puhunut?
"Rakkaus on kuolema."
Germanus katsoi kysyvästi Cethegukseen.
Tämä tuli esille.
Hän tahtoi puhua.
Mutta Matasunta jatkoi:
"Prinssi Germanus! Sinua kehutaan hienoimmin sivistyneeksi viisaassa
hovissa, jossa harjoitetaan nerokkaiden arvoituksien arvaamista.
"Minäkin annan sinulle arvoituksen. Arvaatkohan senkin?
"Pyydä avuksesi viisas prefekti, joka ymmärtää niin hyvin ihmissydämen.
"Ratkaise tämä:
"Vaimo ja sittenkin neito.
"Leski eikä koskaan vaimo.
"Etkö arvaa sitä?
"Olet oikeassa.
"Vain kuolema selittää kaikki arvoitukset."
Hän heitti nopeasti purppuravaipan syrjään.
Leveä, vahva miekka välähti.
Molemmin käsin hän pisti sen syvälle rintaansa.
Kauhusta huutaen Germanus ja Aspa riensivät hänen luokseen.
Cethegus otti kaatuvan syliinsä.
Matasunta kuoli heti, kun hän oli vetänyt miekan haavasta.
Cethegus tunsi miekan.
Hän oli sen kerran lähettänyt Matasuntalle.
Se oli kuningas Vitigeksen miekka.