Siltä näyttikin.
Petos oli onnistunut täydellisesti Prokopiuksen varokeinojen avulla.
Samalla hetkellä, jolloin goottien lippu reväistiin palatsin harjalta
ja kuningas vangittiin, piiritettiin hämmästyneet gootit kaikkialla --
linnanpihalla, kaupungin kaduilla ja laguuneilla ja bysanttilaisten
leirissä -- ylivoimaisesti. Keihäsrivit tuijottivat heitä vastaan
kaikkialta. Melkein poikkeuksetta gootit riisuivat aseensa. Ne harvat,
jotka --- kuten kuninkaan lähimmät miehet -- yrittivät vastarintaa,
tapettiin.
Vitiges itse, herttua Guntaris, kreivi Visand, kreivi Markja ja muut
heidän kanssaan vangiksi joutuneet ylhäiset gootit vietiin kukin eri
vankilaan. Kuningas pantiin "Teoderikin torniin", syvään, vahvaan
vankilaan palatsin sisällä.
Belisariuksen kulkuetta Stilichon portilta Honoriuksen torille ei
kukaan häirinnyt.
Saavuttuaan palatsiin hän kutsui kokoon kaupungin senaatin ja
dekurionit ja vannotti heillä uskollisuudenvalan keisari
Justinianukselle.
Prokopius lähetettiin Bysanttiin viemään Napolin, Rooman ja Ravennan
kultaisia avaimia.
Hänen piti laatia laaja kertomus sodasta ja pyytää Belisariuksen
virka-ajan pidennystä siksi, kunnes Italia oli saatu täydellisesti
rauhoitetuksi, hänen piti myöskin hankkia lupa voittokulun viettämiseen
tämän, kuten vandaalisodankin jälkeen. Vangittu goottikuningas
kuljetettaisiin hippodromiin kansan nähtäväksi.
Belisarius piti sotaa melkein päättyneenä.
Cethegus oli melkein samaa mieltä.
Mutta hän pelkäsi goottien nousevan maaseudulla kapinaan kuultuaan
petoksesta.
Hän piti senvuoksi huolta siitä, ettei tapauksen kulusta päässyt
tarkempia tietoja kaupungista maaseudulle. Sitä paitsi hän koetti
keksiä kaikenlaisia keinoja voidakseen käyttää vangittua
kuningasta itseään mahdollisesti heräävän kansallisuustunteen
tukahduttamiskeinona.
Hän sai myöskin Belisariuksen suostumaan siihen, että Akacius lähti
persialaisten ratsumiesten kanssa ajamaan takaa Hildebadia, joka oli
lähtenyt joukkoineen Tarvisiumiin päin.
Hän yritti turhaan päästä kuningattaren puheille.
Tämä ei ollut vielä täysin toipunut uudesta taudinpuuskasta, jonka hän
oli saanut kerjäläisen käynnin jälkeen, eikä laskenut ketään luokseen.
Hän oli ääneti kuullut kerrottavan kaupungin antautumisesta.
Prefekti asetti kunniavahdin hänen asuntonsa eteen, ettei hän pääsisi
karkuun.
Prefektillä oli suurenmoisia suunnitelmia Matasuntaan nähden.
Hän lähetti tälle vangitun kuninkaan miekan ja kirjoitti samalla:
"Olen pitänyt sanani.
"Kuningas Vitiges on kukistettu.
"Sinä olet kostanut ja olet vapaa.
"Täytä sinä nyt minun toivomukseni."
Belisarius, joka kaipasi kipeästi uskollista neuvonantajaansa
Prokopiusta, kutsui eräänä päivänä prefektin luokseen palatsin oikeaan
sivurakennukseen, jonne hän oli asettunut asumaan.
"Tavatonta niskoittelua", huusi hän Cetheguksen saapuessa.
"Mitä on tapahtunut?"
"Tiedäthän, että olen sijoittanut Bessaksen ja logilaiset palkkasoturit
Honoriuksen torniin, joka on kaupungin tärkeimpiä paikkoja.
"Sain kuulla, että nuo joukot ovat ruvenneet niskoittelemaan. Käskin
heitä lähtemään pois sieltä -- mutta Bessas --"
"No?"
"Hän kieltäytyy tottelemasta."
"Syyttäkö? Se on mahdotonta."
"Naurettavasta syystä.
"Eilen virka-aikani päättyi."
"No?"
"Bessas sanoo, ettei minulla viime yöstä alkaen enää ollut
käskyvaltaa."
"Se on hävytöntä. Mutta hän on oikeutettu tekemään niin."
"Oikeutettuko?
"Parin päivän perästä keisarin vastaus saapuu.
"Tietysti hän nimittää minut nyt, kun olen saanut Ravennan haltuuni,
uudestaan ylipäälliköksi sodan loppuun saakka.
"Ylihuomenna viimeistään on vastaus saapunut tänne --"
"Kenties jo ennenkin, Belisarius.
"Classiksen majakanvartija on ilmoittanut jo auringon noustessa, että
Arminiumista päin saapuu laiva tänne.
"Se lienee keisarillinen kolmisoutu.
"Se voi saapua satamaan millä hetkellä tahansa.
"Silloin solmut selviävät itsestään."
"Minä ratkaisen ne ennemmin.
"Henkivartijani valloittavat tornin väkirynnäköllä ja Bessaksen --"
Johannes riensi hengästyneenä sisään.
"Päällikkö", huusi hän. "Keisari!
"Keisari Justinianus itse saapuu nyt juuri Classiksen satamaan."
Cethegus vavahti.
Aikoiko salama kirkkaalta taivaalta, epäluotettavan itsevaltiaan oikku
syöstä hänen suunnitelmansa melkein valmiin rakennuksen juuri
harjahirttä nostettaessa turmioon?
Mutta Belisarius kysyi säihkyvin silmin:
"Keisariko?
"Mistä sen tiedät?"
"Hän itse saapuu tänne kiittämään sinua voitoistasi.
"Sellaista kunniaa ei usein satu kuolevaisen osaksi.
"Ariminumista päin tulevassa laivassa on keisarillinen päällikkölippu.
"Purppurainen ja hopeainen.
"Kuten tiedät, merkitsee se sitä, että keisari on laivassa."
"Tai joku keisarillisen huoneen jäsen", oikaisi Cethegus ajatuksissaan
huoahtaen helpotuksesta.
"Rientäkäämme satamaan vastaanottamaan herraamme", virkkoi Belisarius.
* * * * *
Hänen ylpeytensä ja ilonsa laimenivat suuressa määrässä, kun hän
rientäessään Classikseen tapasi ensimmäiset hovilaiset, jotka vaativat
asuntoa palatsissa ei keisarille itselleen, vaan tämän veljenpojalle,
prinssi Germanukselle.
"Hän lähettää ainakin lähimmän miehensä", lohdutteli Belisarius itseään
jatkaessaan Cetheguksen rinnalla matkaa satamaan.
"Germanus on hovin jaloin mies. Lahjomaton, oikeudenmukainen ja
tavoiltaan viattoman puhdas.
"Häntä kutsutaan 'suon liljaksi'.
"Mutta sinähän et kuuntele, mitä sanon."
"Suo anteeksi! Huomasin tuolla tungoksessa äsken maalle nousseiden
joukossa sotatribuunini, nuoren Lucius Liciniuksen."
"Salve, Cethege", huudahti tämä raivaten itselleen tien prefektin luo.
"Tervetuloa vapautettuun Italiaan! Minkä sanoman tuot keisarinnalta",
kysyi hän kuiskaten.
"Jäähyväissanansa oli 'Nike' (voitto). Sitäpaitsi hän lähetti sinulle
tämän kirjeen", vastasi lähettiläs yhtä hiljaa.
"Mutta älä toimita minua enää tuon naisen luo", sanoi hän otsaansa
rypistäen.
"En, en, nuori Hippolytokseni! Luullakseni se ei ole enää
tarpeellista."
Puhellessaan he olivat saapuneet sataman kivilaiturille, jonka portaita
pitkin keisarillinen prinssi juuri nousi maihin.
Sotajoukot ja nopeasti paikalle keräytynyt kansanjoukko otti
jalomuotoisen prinssin ja hänen komean seurueensa vastaan riemuhuudoin
ja keisarillisin kunnianosoituksin.
Cethegus katsoi häntä tarkasti.
"Kalpeat kasvot ovat tulleet vielä kalpeammiksi", sanoi hän
Liciniukselle.
"Lienet kuullutkin, että hovissa huhutaan keisarinnan myrkyttäneen
hänet, kun ei saanut häntä vietellyksi."
Prinssi saapui juuri kumarrellen joka taholle Belisariuksen luo, joka
tervehti häntä mitä kunnioittavimmin.
"Terve, Belisarius", sanoi hän totisena.
"Tule heti mukaani palatsiin.
"Missä on prefekti Cethegus?
"Cethegus", sanoi hän tarttuen tämän käteen, "olen iloinen saadessani
taas nähdä Italian suurimman miehen.
"Missä Bessas?
"Sinä saat heti viedä minut Teoderikin tyttärentyttären luo.
"Hänen luokseen menen ensin.
"Vien hänelle Justinianuksen lahjat ja lausun osanottoni.
"Hän on tähän saakka ollut vankina omassa valtakunnassaan.
"Hänestä tulee nyt kuningatar Bysantin hoviin."
"Siellä on hänen paikkansa", myönsi Cethegus.
Hän kumarsi syvään ja sanoi:
"Sinähän olet tuntenut ruhtinattaren kauan. Hänet oli sinulle
määrätty."
Prinssin kasvoille ilmestyi äkkiä heleä puna.
"Valitettavasti en voittanut hänen sydäntään.
"Näin hänet useita vuosia sitten täällä äitinsä hovissa. Siitä alkaen
eivät sieluni silmät ole nähneet mitään muuta kuvaa."
"Hän onkin maailman kaunein nainen", virkkoi Cethegus levollisesti.
"Ota tämä chrysopas kiitokseksi sanoistasi", huudahti Germanus ja pisti
prefektin sormeen kauniin sormuksen.
He olivat joutuneet palatsin edustalle.
"Nyt, Matasunta", sanoi Cethegus itsekseen, "alkaa toinen elämäsi.
"En tunne ainoatakaan roomalaisnaista, -- paitsi kenties erästä tyttöä,
jonka tunsin -- joka voisi vastustaa tällaista kiusausta.
"Kykeneeköhän tuo germaanilaisnainen sitä vastustamaan?"
Heti kun prinssi oli jonkin verran tointunut merimatkan vaivoista ja
muuttanut matkapuvun hovipukuun, hän saapui prefektin saattamana suuren
Teoderikin valtaistuinsaliin palatsin keskiosassa.
Holvikattoisen salin seinillä näkyi vielä merkkejä goottien voitoista.
Pitkin salin kolmea seinää oli pylväskäytäviä. Neljännen seinän
keskikohdalla sijaitsi Teoderikin valtaistuin.
Jalon arvokkaasti prinssi nousi valtaistuimen portaita ylös. Cethegus
jäi Belisariuksen, Bessaksen, Demetriuksen, Johanneksen ja lukuisain
muiden sotapäällikköjen kanssa salin keskilattialle.
"Keisarillisen herrani ja setäni nimessä otan haltuuni tämän Ravennan
kaupungin ja Länsi-Rooman keisarikunnan.
"Sinulle, magister militum, herramme keisari lähettää tämän kirjeen.
"Avaa se ja lue se itse ääneen kaikkien läsnäolijoiden kuullen.
"Niin Justinianus määräsi."
Belisarius astui esille, otti polvistuen vastaan keisarillisen kirjeen,
suuteli sinettiä, nousi taas seisomaan, avasi kirjeen ja luki:
"Justinianus, roomalaisten keisari, Itä- ja Länsi-Rooman herra,
persialaisten ja saraseenien, vandaalien ja alanien, logien ja
sabirien, hunnien ja bulgaarien, avarien ja sklavenien sekä viimeksi
goottien voittaja konsulari Belisariukselle, entiselle magister
militumille.
"Olemme prefekti Cethegukselta saaneet tietää kaikki ne seikat, joiden
vuoksi Ravenna kukistui.
"Hänen kertomuksestaan saat sinäkin tiedon, hänen toivomuksensa mukaan.
"Mutta me emme voi yhtyä hänen siinä lausumaansa hyvään arvosteluun
sinusta, sinun menestyksestäsi ja käyttämistäsi keinoista. Senvuoksi
erotamme sinut virastasi sotajoukkomme päällikkönä.
"Ja käskemme sinun heti tämän kirjeen saatuasi palata Bysanttiin
vastaamaan valtaistuimemme edessä.
"Me emme voi myöntää sinulle riemukulkuetta, kuten vandaalisodan
loputtua, sitäkin suuremmalla syyllä kun ei Rooma eikä Ravenna
joutuneet käsiimme sinun urhoollisuutesi vuoksi, Rooma antautui ja
Ravennaa kohtasi maanjäristys. -- Jumalan vihan osoitus kerettiläisiä
kohtaan -- sitäpaitsi johtui sen antautuminen hyvin epäilyttävistä
sopimuksista, joiden viattomuuden saat todistaa valtaistuimemme edessä,
sillä sinua on syytetty majesteetinrikoksesta.
"Kun me, muistellen entisiä suuria ansioitasi, emme tahdo tuomita sinua
kuulustelematta -- sillä itä- ja länsimaat ylistävät meitä kaikkina
aikoina oikeamieliseksi keisariksi -- emme suostu syyttäjiesi tekemään
vangitsemisvaatimukseen.
"Kahleitta -- vain syyttävän omantuntosi siteissä -- saat tulla
keisarillisten kasvojemme eteen."
Silloin Belisarius horjui.
Hän ei jaksanut enää jatkaa lukemista. Hän peitti kasvonsa käsiinsä.
Kirje putosi lattialle.
Bessas nosti sen ylös, suuteli sitä ja jatkoi lukemista:
"Seuraajaksesi sotajoukon päällikkönä nimitämme strategi Bessaksen.
"Ravennan jätämme arkontti Johanneksen huostaan. Verojen kanto ja hoito
jää, huolimatta italialaisten häntä vastaan tekemistä epäoikeutetuista
syytöksistä, edelleen uskollisen ja innokkaan palvelijamme logoteti
Aleksandroksen käsiin.
"Valtionhoitajaksemme Italiassa nimitämme Rooman ansiokkaan prefektin,
Cornelius Cethegus Caesariuksen.
"Veljenpoikamme Germanus, jonka olemme varustaneet keisarillisella
vallalla, vastaa hengellään siitä, että sinut viipymättä lähetetään
Ariminumin tienoilla olevaan laivastoomme, jolla Areobindos tuo sinut
sitten Bysanttiin."
Germanus nousi seisomaan ja käski kaikkien paitsi Belisariuksen ja
Cetheguksen lähteä salista.
Hän astui alas valtaistuimelta ja meni Belisariuksen luo, joka ei
ollenkaan huomannut, mitä hänen ympärillään tapahtui.
Hän seisoi liikkumattomana nojaten päätään ja vasenta kättään erääseen
patsaaseen ja tuijotti eteensä maahan.
Prinssi tarttui hänen oikeaan käteensä.
"Minusta oli tuskallista olla tällaisen surusanoman tuojana.
"Otin tämän tehtävän vastaan sen vuoksi, että luulin ystävän voivan
suorittaa sen lempeämmin kuin vihollisesi, jotka olisivat mielellään
tahtoneet tuoda tämän sanoman perille.
"Mutta en tahdo salata sinulta, että tämä viimeinen voittosi riistää
sinulta edellistenkin voittojen kunnian.
"En olisi koskaan luullut, että sankari Belisarius antautuu sellaiseen
petokseen.
"Cethegus on pyytänyt, että hänen keisarille lähettämänsä kertomus
näytettäisiin sinullekin.
"Siinä on vain kiitetty sinua. Tässä se on.
"Luullakseni keisarinna on syypää tähän keisarin sinulle osoittamaan
epäsuosioon.
"Mutta ethän sinä kuule mitään --"
Hän laski kätensä Belisariuksen olalle.
Tämä ravisti sen pois.
"Anna minun olla rauhassa, poika -- sinä tuot minulle -- sinä tuot
minulle kruunattujen tavallisen kiitoksen."
Germanus loukkautui hiukan.
"Belisarius! Sinä unohdat, kuka sinä olet ja kuka minä olen."
"En suinkaan. Minä olen vanki ja sinä olet minun vartijani.
"Lähden heti laivallesi. Älä sentään paneta minua kahleisiin."
* * * * *
Prefekti pääsi vasta myöhään eroon prinssistä, joka täydellisesti
häneen luottaen puheli valtion asioista ja omista mieskohtaisista
toivomuksistaan.
Päästyään huoneisiinsa, jotka olivat niinikään palatsissa, hän rupesi
heti ensi työkseen lukemaan Lucius Liciniuksen tuomaa keisarinnan
kirjettä.
Se oli näin kuuluva:
"Olet voittanut, Cethegus.
"Kun sain käsiini kirjeesi, rupesin muistelemaan muinaisia aikoja,
jolloin samoilla salakirjaimilla kirjoitetut kirjeesi Teodoralle eivät
kosketelleet valtion asioita eivätkä sotia, vaan puhuivat suudelmista
ja ruusuista. --"
"Tuollaisista niiden _täytyy_ aina muistuttaa", murahti Cethegus kesken
lukemisen.
"Mutta tässäkin kuivassa asiakirjeessä tunsin heti sen vastustamattoman
neron, joka kerran voitti Bysantin naiset vielä suuremmassa määrässä
kuin nuorekas kauneutesi.
"Suostuin nyt vanhan ystäväni toivomuksiin samoin kuin ennen suostuin
nuoren.
"Oi, miten usein ja mielelläni muistelen suloista nuoruuttamme.
"Huomaan kyllä hyvin, että Antoninan puolison tulevaisuus olisi liian
varma, jollei hän tällä kertaa kukistuisi.
"Senvuoksi kuiskasin -- kuten olit kirjoittanut -- keisarin korvaan:
"'Alamainen, jolla on tilaisuus leikkiä kruunuilla ja kapinalla, on
liian vaarallinen.'
"'Sellaiseen kiusaukseen ei ainoakaan sotapäällikkö saa enää joutua.'
"'Hän voi joskus tehdä todella sen, minkä hän nyt teki leikillä.'
"Nämä sanat painoivat vaa'assa enemmän kuin Belisariuksen kaikki
voitot, ja vaatimuksiini -- tai oikeammin vaatimuksiisi -- suostuttiin.
"Sillä epäluulo on poistamattomasti syöpynyt Justinianuksen olemukseen.
"Hän luottaa maan päällä vain _yhden_ ihmisen -- Teodoran --
uskollisuuteen.
"Sanansaattajasi Licinius on _kaunis_, mutta ei erittäin rakastettava.
Hänen ajatuksensa ovat aina Roomassa ja aseissa.
"Oi Cethegus, ystäväiseni! Nykyajan nuoriso ei ole enää yhtä
elämänhaluista kuin meidän aikaisemme oli.
"Olet voittanut, Cethegus.
"Muistatko vielä illan, jolloin kuiskasin sinulle nuo sanat? Älä
unohda, ketä sinun tällä kertaakin on kiittäminen voitostasi.
"Ota huomioon:
"Teodora antaa käyttää itseään välikappaleena vain niin kauan kuin itse
tahtoo.
"Muista se."
"Kyllä sen muistan", tuumi Cethegus itsekseen polttaessaan kirjettä.
"Sinä olet vaarallinen liittolainen, Teodora -- ei, Daemonodora --
katsokaamme, oletko aivan korvaamaton. --
"Kärsivällisyyttä. --
"Muutaman viikon perästä on Matasunta Bysantin hovissa."