Marja-Liisa, Marja-Liisa,
isän, äidin nukki,
kun sa synnyit, lehdot lauloi,
kaikki ruusut kukki.
Kaikki seisoi kumminasi
kansa kukkakuinen,
Marja-Liisa, Marja-Liisa
polven korkehuinen!
Luojan kauniin kartanoissa
peippo visertelee,
Suloisammin sulkkuloissa
naurus helkkää helee.
Metsätiellä, metsätiellä
mansikkaiset hohtaa.
Elon tiellä, kuka tietää,
ken sun kerran kohtaa...
Vienon virran yllä leijaa
korentoa kaksi.
Kuka tietää, kelle joudut
lautsan laulajaksi...
Arkipäiväin sunnuntaiksi
lienet tupaan tuotu,
Marja-Liisa, Marja-Liisa,
auringosta luotu!