Pitkinä, pitkinä öinä
mun saartavi polttaen niin
kaikk' kaunis, mi mulle suotiin,
ja kaikki, mi riistettiin.
Pitkinä, pitkinä öinä
sua muistelen, armahain,
ma kuulen sun äänesi soinnun
ikirakkahan korvissain...
Pitkinä, pitkinä öinä
sun vallan eessäni nään:
sa katsot silmiini kauan
ja helmaani painat pään...
Pitkinä, pitkinä öinä
kaikk', kaikki palautuu...
Kudo kukkia kuoleman ylle,
jääkukkien kaitsija kuu!