Ne vierivät pois,
ne vaihtuvat kädestä käteen
laill' lentävän tähden ja säteen...
Tuon tunnen ma loihdun:
myös itse ma kerran kantelin
loimuja liehuvan soihdun.
Kuin unta ne ois,
ne vierivät pois,
ne kulkevat kädestä käteen...
Vain kerran, ah, kerran
tuliruusut kiertävät kunkin.
Oli kerran ne otsalla munkin...
Tuon tunnen ma taian:
myös itse ma kerran karkelin
juhlissa Panathenaian...
Vain tuokion verran
sen säihkyvä seppel
kukkii kutreilla kunkin...