Yön jumala, Endymion,
sun vuotees niinkuin meri on
ja niinkuin taivaan avaruus
sun rakkautes rannaton.
Endymion, yön jumaluus,
sun soittosi on hiljaisuus
ja niinkuin päivän sarastus
sun nuoruutes on aina uus.
Sun katsantos on kauneus,
sun uskontosi unhoitus.
Näin vangitset sa inehmon.
On vankeutes vapahdus!
Sun lakisi, Endymion,
on tähtilaki kohtalon,
Maa vain on astinlautanas,
sull' avaruuden avain on.
On univaltakunnassas
Selene valkee valtias.
Ah, alla lempes kuutamon
kuink' olla onkaan autuas!
Yön jumala, Endymion,
kuin kuolema sun lempes on.
Ei kuulu enää piiriin maan
hän, jolle suot sa suutelon.
Ah, koska syliis syöstä saan
sun ihanuutees sammumaan!
Endymion, Endymion,
sun omas oon ma kokonaan!