Sa karkeloitset poikki ketojen,
pien' tähtisilmä, keiju seppelhapsi.
Käy käteheni, armas pienoinen,
mua leikkimähän opeta, oi lapsi!
Sa kiidät teitä tarhan lumotun.
Vain jalkas kirmaa, katsehes on vakaa:
on totisinta totta leikkis sun,
näät taivaat auki joka tähden takaa.
Jok' kivensiru linnaks kohtalon
saa kädessäs ja joka kuvitelma,
min toivos loi, niin vankkumaton on,
kuin taaton lupaus, kuin äidin helma.
Näät luomis-aamun kasteess' ahot, puut,
ja kukat, suvisiskos nuo! Sa vasta
oot syvä uskossas. Me muut, me muut
kuink' oomme kauas tulleet Jumalasta!
Me leikimme, oi tuskaa tuskien,
kaikella, mit' on taivaass', taivaan alla,
haaveella, onnell' ihmissydänten
ja uskolla ja taivas-unelmalla!
Käy käteheni, tähtisilmä maan,
pien' enkel elämän, käy johtajaksi!
Sa mulle anna uskos unelmaan,
mua, lapsi, opeta oi vakavaksi!