Lausuttu Suomen Kirjailijaliiton kirjallisuusillassa
Kansallisteatterissa 31.10.1921
Ei kaiu laulu teille liian varhain!
Useinkin täällä unhoitettiin parhain.
Myös teistä, helmalapsist' Apollon,
pois moni riutui kotaan kolkkohon,
vaikk' kultas lyyryänne välke koin,
iskitte, soitte myrskysalamoin!
Maan onneks tään. Omanne ol' unta.
On teille velkaa maa ja kansakunta,
mi ruusut poimi runoseppelten:
jäi paljaat okaat teille kätehen,
tie yksinäinen käydä kuolemaan
ja laulu ainoaksi lohduks vaan!
Mi tenho sydämenne säveleissä!
Elätte kansassa ja kansa teissä!
Jos teit ei ois, ken kertois tuskat sen
ja taistot, toivot aikain menneiden!
Jos teit' ei ois, ken kertois meistäkään,
kun nurmi kerran peittää polven tään!
Ei riitä muistolaattaan lyhyt rivi:
Aho ja Linnankoski, Canth ja Kivi
ja muut, myös nimettömät laulajat,
kaikk' ammoin kuolleet kuolemattomat
tän' iltana nyt ootte vieraamme.
Voimille ikuisille uhraamme.
Te tietäjät, te ilmituojat salan,
te suuret hahmot vanhan Kalevalan,
teit' ilman kuink' ois pieni Väinön maa,
kuink' ahdasta ois täällä asustaa,
jos koskaan lyönyt ois ei leimuten
henkenne säilä puhki pilvien!
Te etsijät, sortuissa sydänvesiin
ihanat helmet sukelsitte esiin.
Kuin tyhjä sydämemme oisikaan,
kielemme köyhästi kuin soisikaan,
jos milloinkaan ei olis kaikuneet
sielunne tummat tuulikanteleet!
Te vapauden uljaat lauluniekat,
te valon sodan valkehimmat miekat,
sankarit sanan, aatteen antajat,
vuossataisviirin ylväät kantajat,
vapaina hulmuavat liput nää
ne ensimäiseks teitä tervehtää!
Te suuret hiljaiset, työloimut pajan
sen, missä luodaan omattunnot ajan,
te soinnut kantavaiset korvihin,
kun sydän herkin on, yö hiljaisin,
ei teille raiu rummut, pasuunat,
mut sadat sielut teitä siunaavat!
Te unelmoijat, ihmiskunnan soihdut,
oi, ettei lakkais kauneutenne loihdut
milloinkaan, teitä ilman lapset maan
vaill' ihanint' ois enkelporrastaan!
Te tulkit ikävämme ijäisen,
viestimme viette tähdest' tähtehen!
Te Suomen runoniekat, hengen kaarti,
ah, liian usein tienne murhe saarti,
hautanne umpeen unhon hanki loi!
Teiss' suurintaan nyt Suomi kunnioi,
te hangen lapset, orvot maailman,
te tulkit kansakunnan, Jumalan!