Me oomme voimia taivahista,
Me teemme tiliä aattehista.
Kaikk' muuttuvaa ompi maailmassa,
Mutt' kaikk' on tallella tai vahassa.
Ain' aatos elää, ain' sanat säilyy,
Tuoss' ajan kirjassa kaikki päilyy,
Ne enkel' sinne noin kirjoittavi
Ja ikiajoiksi tallentavi,
Siks' kunnes aikojen lopussa
Saa kukin omastaan vastata.
Nuo sanat kasvavat kukan lailla
Ain' sielun juuresta, ääntä vailla.
Ne kaikki ainian todistavat
Kuin luodut kuihtuvat, kukoistavat.
Ne kantaa hedelmän tuleville,
Ja hyvän, pahankin aattehille.
Mut turhat sanat ne häviävät
Ja tyhjät tarinat unhoon jäävät,
Kuin tuulen saaliiksi tulleet ois,
Ne haihtuu ilmahan kaikki pois.
Siskomme Ukonjylinä, sinä, joka kuparimaljaasi kokoat pahat sanat,
ilkeät, kovat, valheelliset, petolliset, rumat, likaiset, ivaavat ja
rakkaudettomat sanat, osoita niille heidän paikkansa!
_(Ukonjylinä laskee, vaakansa alas ja kaataa kuparimaljasta mustaa
nestettä, joka valuu Ilkisiiven pataan, jota noita hämmentää tulella)._
UKONJYLINÄ. Sisaremme Lumihiutu, sinä, joka hopeamaljaasi kokoot
ajattelemattomat, tyhjät, turhat, lörpötellyt ja epävakaiset sanat,
osoita niille heidän paikkansa!
_(Lumihiutu laskee vaakansa alas ja ottaa hopeamaljasta kerta toisensa
jälkeen kourallisen valkoisia lumihiu-tuvia, jotka hän hajoittaa
ilmaan)._
LUMIHIUTU. Sisaremme Ruusuposki, sinä, joka kultamaljaasi kokoat hyvät,
viisaat, puhtaat, lempeät, lohduttavat, parantavat, hyvittävät ja
sydämestä iloiset sanat, osoita niille heidän paikkansa!
_(Ruusuposki laskee vaakansa alas ja vetää kultamaljastaan esiin
ruususeppeleen, jota kaikki haltijattaret kannattavat.)_