Tässä vaikenee vaaleansinisin näistä vaaleansinisistä. Suuri, loistava
joukko tuhansittain tuhansia lasten-enkeleitä seisoo siinä kuunnellen ja
myöntyen äänetöinnä. Heistä näyttää, kuin leviäisi nyt siunaus, jonka
lapsi Vapahtajan sylissä sai, yli kaikkien taivaan valittujen lasten
maan päällä, ja he valmistautuvat hiljaisina viemään tätä uutta
joululahjaa kaikille niille, jotka tahtovat sen vastaanottaa.
* * * * *
Mitä sanovat vastaanottajat? Monet eivät tule käsittämään lahjan arvoa;
he tarvitsevat vanhempien neuvoa. Monet tulevat olemaan liian laiskoja,
toiset liian välinpitämättömiä valitakseen itselleen hoidokasta. Toiset
jälleen tulevat kuuntelemaan ehdoitusta kuten satua, jonka kuulee
tänään, mutta unohtaa huomenna. Monetkin tulevat iloisina valitsemaan
jotain, jonka heti muistavat, mutta väsyvät pian sen hoitamiseen ja
mieluummin ajattelevat ainoastaan itseänsä. Se on aivan kuin kylväjän
vilja. Muutamat lankeavat kivistöhön, muutamat tien-oheen, muutamat
ohdakkeitten ja orjantappurain sekaan. Mutta muutamat siemenet lankeavat
hyvään maahan ja kantavat runsaan hedelmän.
Paljon on tässä joululahjassa sellaista, jota täytyy lapsille selittää.
Jos Kaarlo tahtoo hoitaa nuorta varsaa; jos Anna haluaa hoidokkaakseen
pienen vasikan tahi valkoisen lampaanvuonan; jos Vilhelmi valitsee
koiran ja Karin vikkelän kissanpoikasen; jos Viktor ottaa kesyn oravan
ja Elsa nuoren kanarialinnun; jos Bertil kasvattaa perhosen koterostaan;
jos Julia suojelee nuorta omenapuuta; jos Rikard mieluummin hoitaa
pientä veljeään, mutta Liina rakastaa leukoijaansa, jonka hän on
sirkkalehdistä alkain ruukussa kasvattanut; -- ketä sitte Lilly hoitaa,
hän, joka itsekin vielä nukkuu kätkyessä? Ketä Josef-raukka voi
suojella, joka makaa tuhkarokossa eikä voi hoitaa itseänsäkään, vielä
vähemmin ajatella toisia? Ketä voi köyhä kerjäläispoika suojella, joka
itsekin on nälkäinen ja avutoin ja kulkee talosta taloon leipää anoen?
Sen tahdon sanoa sinulle. Lilli säästää omalta äidiltään paljo
yönvalvontaa, paljo levottomuutta, jos hän ei tuskaile eikä valita, vaan
on aina kärsivällinen ja iloinen. Sillä tavoin hänen tulee hoitaa
rakkahinta ystäväänsä. Samalla tavoin tulee sairaan Josefin suoda
hoitajalleen rauhaa ja lepoa niin paljo kuin suinkin voipi; hoitaja on
oleva hänen hoidokkaansa. Niin köyhä ei ole kerjäläispoikakaan, ettei
jäsenrikkoinen pieni linnunpoika, jonka hän löytää pesästä pudonneena,
tahi eksynyt lapsi, jonka hän ohjaa kotiin, ole häntä köyhempi. Jokainen
palvelus, jonka sinä vapaaehtoisesti toiselle teet, tekee sinut sillä
hetkellä häntä voimakkaammaksi, ja joka kerta, kun kiellät itseltäsi
jotain toisen tähden, on tuo toinen sinua heikompi. Muistatko
Vapahtajamme sanat: »Jonka olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä
minun veljistäni, sen olette tehneet minulle.»
Kas, niin ihmeellistä on maailman meno, että heikoimmat ja köyhimmät
ovat ne, jotka tarvitsevat ja pyytävät enimmän kieltäytymistä toisilta,
mutta voimakkaimmat ja rikkaimmat ovat ne, jotka voivat kieltää oman
ilonsa toisten ilon tähden.
Ymmärrätkös nyt, mitä holhominen on? Käsitätkö Jumalan rakkauden tässä
uudessa joululahjassa, kun Hän antaa jokaiselle lapselle hoidokkaan
rakastettavaksi, hoidettavaksi ja suojeltavaksi, siinä määrässä kuin
kukin lapsi voi? Ei löydy koko maailmassa yhtään niin heikkoa olentoa,
jolla ei olisi jotakin vielä heikompaa suojeltavana. Ei kukaan ole niin
köyhä, ettei hän voi palveluksellaan toista hyödyttää. Ja joka kerta,
kuin hän näin tekee, antaa hän jälleen vähäisen, vähäisen osan Jumalan
rakkautta, joka armahtaa meitä kaikkia. Ja joka kerta huomaa hän
itsessään jotain siitä lapsesta, jonka Vapahtaja otti syliinsä ja jota
Hän siunasi.