"Voisin käyttää sitä. Tiedättehän että olen kyllästynyt madame
Sviniin."
Hän tutki vielä. Tuomio, kun se vihdoin tuli, oli yhtä epämääräinen
kuin kaikki mikä oli käynyt sen edellä.
"Ottakaa hänet. Jos hyvä on vallitsevana tuossa luonteessa, palkitsee
teko itse itsensä, jos paha -- _eh bien, ma cousine, ce sera toujours
une bonne oeuvre_".[9] Ja kohtaloni hämärä tuomari kumarsi, sanoi
"_bon soir_"[10] ja katosi.
Ja Madame otti minut palvelukseensa samana iltana -- Jumalan armosta
säästyin joutumasta takaisin tuolle yksinäiselle, pelottavalle,
vihamieliselle kadulle.