Sun lempesi, oi armaani,
on terve niinkuin kesätuuli,
mi kukkasia suutelee...
Se lietsoo tyyntä lämpöä,
ei polta poikki siipiä,
vaan niitä kasvattaapi —
Ei ime kuiviin hehkullaan
elämän voimain nesteitä
ja sentään ilman esteitä
se leikkii, leimuaa...
se sielun, ruumiin kaikkineen
viehkeesti valloittaa!
Oi jos se aina säilyisi
noin raikkahana sulla:
minunkin sairas lempeni
vois terveheksi tulla!
Ja sinun suuteloissasi
sun rintaas nuorta vastaan
ma puhdistuisin kauttasi
himosta hintavasta...
Tyttö, tyttö, ihmelapseni!
Tyttö, tyttö, metsän aarteeni!
Jos noin sä aina säilyt sulossasi,
niin vielä kerran rinnallasi
saat nähdä miehen onnekkaan!
Ma kuiskin vaan,
kun Sun ma oon...
Ja luoja onnen salaisuudet neuvokoon.
25.5.1904.