Suden luonto Suomen kansalla!
(Lie siihen kasvatettu ansalla?)
Ken sille tehdä tahtoo parhaintansa,
sen nielemään on valmis vatsahansa
kuin susi konsanaan —
totta tosiaan!
Tuon raatelevan pedon sieluna
käy salaa urkiskellen — seurakunnan pappi;
hän, mailman mestari ja akkain rabbi,
on salasuojelija suulaiden
— susien.
Ah! elkööt loukkaantuko lukijain:
ma totta haastan — kokemuksestain,
ma pedon luonnon tunnen, papin myös,
ja tiedän että hukka ulvoo yöss'
alati ilmaa haistellen
— hurmetta vainuten.
Nuo sudet uskollisna paimentansa seuraa,
ne väijyy metsän villipeuraa
ja hyökkää kimppuun piilostaan
ajaen saalistaan
halk' korven...
kunnes torven
ne kuulee soivan korvissaan,
ja paimen neuvoo karjoaan:
"Elkäätte tappako,
mut pureskelkaa vaan,
näet Esivalta, vihin saatuaan
vois minut, papin, passittaa...
siks henki säästäkää
vain verta päästäkää!"