Tuntureilla tuiskun tie,
Alas laaksoon vihur vie:
Tuntureita kuljit, mies,
— Minne päättyikään nyt ties?
Liian varhain vaivuit pois,
Taitoas viel' tarvis ois!
Ken nyt loistot Pohjolan
Loitsii maille maailman?
Ken nyt kirjaa kimmel-yöt?
Pohjan päiväin kultavyöt?
Ken nyt peurat laukkaamaan
Taikoo meille tauluissaan?
Paljon loit, mut parhaimmat
Luomattas jäi haavelmat:
Unta Lapin aarteista
öin ja päivin näit sa!
Kaihomielin hautasi
Umpeen luomme, toveri,
Surren koko Pohjanmaa
Kohtaloas huokajaa.