Jousi-ammunta.
Sotamiehiä. Porvareita jousineen. Jetter, eräs Brysselin
porvareita, räätäli, astuu esiin sekä jännittää jousta.
Soest, eräs Brysselin porvareita, rihkamoitsija.
SOEST. No ampukaa pois, että se päättyy! Kumminkaan ette voita minua!
Kolmanteen piiriin, siihen te ette ole ikinä ampunut! Ja niinpä lienen
minä tään vuoden mestari.
JETTER. Niin, mestari ynnä kuningas päällisiksi. Ja kukapa sitä
kadehtisi? Tehän saatte sen vuoksi maksaa juominkiin kahta vertaa
enemmän kuin me muut: te saatte taidostanne maksaa oikeutta myöten.
Buyck, hollantilainen sotamies, Egmontin käskyissä.
BUYCK. Jetter, tään vuoron lunastan minä teiltä, jaetaan voitto, ja
minä maksan kekkerit: min' olen ollut jo kauvan täällä ja olen paljon
velkaa auliista kohtelustanne. Jos menee väärään, niin se on sama kuin
jos te olisitte ampunut.
SOEST. Minun sietäisi tinkiä vastaan, sillä oikeastaan minä siinä
menetän. Mut välipä tällä, Buyck, ann' lauveta vaan!
BUYCK (ampuu). Kas nyt, pilkkakirves siellä, kumarrus kunniaksi! Yks!
Kaks! Kolme! Neljä!
SOEST. Neljänteen? Olkoon menneeksi!
KAIKKI. Eläköön kuningas! Eläköön, eläköön!
BUYCK. Suuri kiitos, hyvät herrat! Olisi mestarissa jo liikaa. Kiitän
kunniasta!
JETTER. Siitä saatte itseänne kiittää.
Ruysum, friislantilainen, raajarikko sotavanhus ja kuuro.
RUYSUM. Sen minä sanon teille.
SOEST. Mitä niin, taatto?
RUYSUM. Sen minä sanon teille, hän ampuu niin kuin hänen herransakin,
hän ampuu kuin Egmont.
BUYCK. Hänen rinnallaan min' en ole muuta kuin joutava kolkkamies.
Pyssyllä osaamaan hän vasta onkin verraton.
Älkääkä luulko, että hän osaa miten kuten onnen ohjaamana tai sitä
myöten millä päällä hän on -- ei! hän kun tähtää vaan, niin sattuu kuin
naulan nenään. Häneltä olen minä oppinut. Se olisikin pätö uro, joka
häntä palvellen ei mitään oppisi. Vaan eipä unhoteta, hyvät herrat!
Kuningashan elättää väkensä. Tänne viiniä siis kuninkaan maksuun!