Näyttämö sama kuin ensi näytöksessä. Sohvapöydälle on ilmestynyt
vastapuhjennut valkoinen ruusu pienessä, punaiseen harsopaperiin
verhotussa kukka-astiassa. Ikkuna auki, samoin vasemmalle johtavat
ovet. Oikeanpuoleinen ovi raollaan.
Esiripun noustua pysyy näyttämö hetken aikaa tyhjänä.
ANNA (tulee etehisestä kädessään sanomalehtiä ja isokokoinen kirje).
Kylläpä täällä on hiljaista. Kuulee melkein päivänsäteiden laulavan.
(Laskee postin pöydälle, menee oikeanpuoleiselle ovelle ja kurkistaa
sisään, minkä jälkeen hän varovasti sulkee oven). Sepä ihmeellistä,
että pappa keskipäivällä nukkuu. Ja hymyilee nukkuessaan niin
onnellisena. Näkee varmaankin tehtaasta unta. (Ruokasalin ovelle
ilmestyy Sohvi) Kas, onhan täällä muitakin ihmisiä. Luulin tullessani,
että talo on typötyhjä. Entäs mamma? Onko hän mennyt kirkkoon?
SOHVI. Kyllä, mutta kohta kai ne sieltä tulevat.
ANNA (huomaa ruusun pöydällä ja nostaa sen eteensä tunnustellen sen
tuoksua.). Mistä tämä on ilmestynyt?
SOHVI. Se on neidin onnenruusu.
ANNA. Mitä Sohvi nyt oikein tarkoittaa?
SOHVI. Se on siitä neidin nimipäiväruususta. Minähän taitoin siitä
varkain oksan ja panin sen tuonne keittiön akkunalle kasvamaan. Tänä
aamuna puhkesi siitä ensimmäinen ruusu.
ANNA. Nyt Sohvi erehtyy. Se nimipäiväruusuhan oli punainen.
SOHVI. Mutta tuollainen siitä kuitenkin nyt puhkesi.
ANNA (tarkastelee ajatuksiinsa vaipuneena ruusua). Kummallista! --
Mutta kaunis tämä on, kauniimpi ja puhtaampi kuin punainen. Ja hienompi
tuoksu. Eikö teistäkin Sohvi?
SOHVI. En tiedä, kauniitahan ne ovat molemmat. (Äänettömyys). Onko
apteekkari ollut jossakin matkalla, koska hän äsken, kun minä olin
maitoa hakemassa, ajoi asemalta päin?
ANNA. Niin, hänhän on ollut Helsingissä.
(Laskee ruusun takaisin pöydälle, ottaa sanomalehden
ja istuutuu keinutuoliin.).
SOHVI. Nytpä minä muistankin. Minähän näin viime yönä unta neidistä ja
apteekkarista.
ANNA (hymyillen). No, antakaas kuulua.
SOHVI. Neiti oli apteekkarin kanssa soutelemassa. Sitten alkoi neiti
keikuttaa venettä, niin että se kaatui.
ANNA. Mutta nyt Sohvi laskettelee omiansa!
SOHVI. E-i! Minä heräsinkin vielä siihen, kun vene kaatui ja apteekkari
parkasi niin surkeasti.
ANNA. No hukuimmeko me?
SOHVI. Sitä en ehtinyt nähdä, kun samassa heräsin.
ANNA. Sohvi varmaankin näki, kun me viime kerran olimme järvellä ja
siitä on nyt unimatti saanut aiheen.
SOHVI. Näin kyllä keittiön ikkunasta ja näin senkin, kun neiti keikutti
venettä.
ANNA. Mutta sitähän Sohvi ei voinut nähdä, että minä keikutin.
SOHVI. No jos en juuri nähnyt, niin arvasin.
ANNA. Miksei apteekkari yhtä hyvin olisi saattanut keikuttaa?
SOHVI. Eihän nyt toki apteekkarilla juolahtaisi mieleenkään semmoista
tehdä. Ei, kyllä se oli neidin kujeita.
ANNA (ajatuksissaan). Ja hän parkaisi!
SOHVI. Niin -- mutta eiväthän ne tuollaiset unet mitään merkitse, ja
jos merkitsevät, niin hyvää vain. (Kuuluu kellojen soitto) Nyt ne
tulevat kirkosta. Ja minulla on kahvikin vielä puolitiessä.
(Vetäytyy vasemmalle).
ANNA. Kuinka painostavaa nyt onkaan! (Nousee, heittää sanomalehden
pöydälle ja menee ikkunan ääreen). Siellä tulee mamma. -- Mamma
poloinen! -- Aivankuin kantaisi jotakin näkymätöntä taakkaa.
ROUVA HALLMANIN ÄÄNI ULKOA. Sinä olet jo kotona, Anna? Terveisiä
kirkosta.
ANNA. Kiitos, mamma!
(Etehisestä kuuluu liikettä ja hetken kuluttua astuu rouva
Hallman, tummiin puettuna, sisään, laskee virsikirjan
pöydälle ja istuu väsymyksestä huoaten).
ROUVA HALLMAN. Ihmeen painostava ilma tänään. Kirkossakin miltei joka
toinen torkkui. Tulee varmaan ukonilma.
ANNA. Ukonilma -- niin. Minä olen sen lähenemisen jo kauan vaistoissani
tuntenut.
ROUVA HALLMAN. Kauan? Sinä tarkoitat siis _sitä_?
ANNA. Niin.
ROUVA HALLMAN. Kirkossa saatoin minä sen hetkeksi unhottaa, mutta kohta
ulos tultuani oli se taas kimpussani. -- Tuliko postissa mitään uutta?
ANNA. Ei mitään, ellei sanomalehdissä jotakin ole. En ole ehtinyt niitä
vielä läpi silmätä.
ROUVA HALLMAN. Mitäpä niissä.
ANNA. Patenttiuutinen.
ROUVA HALLMAN. Hm. (Ottaen sanomalehtien joukosta kirjeen) Kenellekäs
tämä on? Papalleko?
ANNA (ottaen kirjeen äidiltään). Ei, se on minulle. (Viivytellen) Siinä
on Reinon velkakirja.