Vanhan aian tiedot Pohjois-euroopasta Pytheaan ja Kreikkalaisten
kautta.
Olen edellisessä luvussa osoittanut, kuinka vaillinaiset ne tiedot
ovat, jotka muinaiset, varsinkin Herodoton jälkeiset kirjaniekat
antavat koillisesta Euroopasta ja luoteisesta Aasiasta. Kaikki
todennäköisyys tosin käskee meidän hakea siinä kohden Suomen-sukuisia
kansoja. Mutta ainoa luotettava päätös, johon voimme päästä, on
se, että muutamat kansat niillä seuduin, esim. Herodoton Skythat
(Skolotit), eivät ensinkään olleet Suomen sukua, sitä vastoin
muutamat muut, esim. Jyrkat, Sakat, Budinit ja Aorsit, suuremmalla
tai vähemmällä todennäköisyydellä ovat siihen sukuun luettavat.
Kun nyt tästä käännymme koilliseen Eurooppaan, niin on ensiksi
muistaminen, että sillä alalla, missä Suomensukuisia kansoja käy
hakeminen, nimittäin Skandinaviassa ja Itämeren rannikolla yleensä,
tiedot ovat vaillinaisuutensa ohessa paljoa myöhäisempiä. Herodoto
ei tuntenut luoteista Eurooppaa ollenkaan, pitäen Istron takaiset
seudut luoteesen päin kylmän tähden asumattomina.[215] Vasta Caesarin
aikana ruvettiin saamaan tarkempia tietoja Rein-virran takaisista
seuduista ja ensimäisten keisarien aikana varsinkin Germanian maat
astuivat valoon. Mutta paljoa aikasemmin kuitenkin, noin sata vuotta
Herodoton jälkeen, oli eräs Kreikkalainen Massalian eli Massilian
kaupungista kulkenut pitkin valtameren rannikkoa perimmäiseen pohjaan
ja hänen matkansa, jonka vertaista ei sittemmin tehty, levitti
jonkunmoisia, jos himmeitäkin, tietoja niistäkin maista, jotka
olivat Germaniaa edempänä. Tämä mies oli Pytheas Massalialainen,
joka näyttää eläneen Aleksanteri Suuren aikoina tai vähäistä
myöhemmin. -- Pahaksi onneksi hänen teoksensa ovat hukkuneet, niin
että ainoastaan muutamat jäänökset ovat muiden kirjaniekkain kautta
säilyneet eikä aina vääristämättömässä muodossa. Mutta nämä jäänökset
ovat yksinäisyytensä tähden suuri-arvoiset ja kuuluvat minun
tutkimus-aineeseni.[216]
Minun ajatukseni on, että Pytheaan näkemä Thule on haettava Norjassa
ja että vielä siihen aikaan Norjan asukkaat olivat isoksi osaksi
Suomen-sukuisia. Tämä arvelu vaatii minun puhumaan vähäistä laveammin
Pytheaan matkoista, jos kohta ei tästä tutkimuksesta lähtisikkään
aivan suuria tuotteita. Ensiksi täytyy kuitenkin muistuttaa, että
useat kirjaniekat muinaisuudessa eivät ollenkaan luottaneet Pytheaan
sanoihin. Näin kaukaisilla mailla käydä oli monen mielestä varsin
mahdotonta, ja kysyttiin millä varoilla ja keinoilla hän oli
voinut semmoisen matkan tehdä. Varsinkin Straboni, joka kuitenkin
on hänen teoksistaan enintä säilyttänyt, kutsuu häntä tavan-takaa
valehtelijaksi (άνήρ ψευδέστατος), vaikka häntä oikaistessa hän
itse tekee paljoa törkeämmät virheet kuin ovatkaan ne, joista
hän Pytheasta soimaa.[217] Kuinka vähän Strabonin tuomio tässä
kohden painaa, arvaamme siitä, että hän suuresti ihastelee Homeron
maatieteellistä viisautta ja sanoo ennemmin luottavansa Hesiodon ja
Homeron runoihin kuin Herodotoon ja hänen vertaisiinsa.[218] Mutta
Pytheaan luotettavuutta useat muut sitä vastoin eivät ole epäilleet,
ja uudemmat tutkijat ovat yksimieliset antamassa hänelle sitä
kunniaa, mikä ensimäiselle pohjan seutujen löytö-matkaajalle tulee.
Ainoastaan kahdesta seikasta voi olla eri mieli: ensin mitä Pytheas
teoksissansa oikeastaan on sanonut, ja sitten mille perille hänen
matkansa ulottui. Nämä seikat täytyy minun tässä ottaa tarkempaan
tutkintoon.
Strabonin tykönä luetaan Polybion halveksivaiset lauseet Pytheaasta:
"Tämä mies on Polybion mielestä useita ihmisiä hairauttanut,
puhuessaan Britannian saaren suuruudesta, vieläpä _lisäksi
tehden juttunsa Thulesta ja niistä paikoista, joissa ei enää ole
muka mannerta eikä merta eikä ilmaa, vaan nämä sekasin jonakuna
meren-keuh'on kaltaisena pöpörönä, jossa, hän sanoo, maa ja meri
ja kaikki tyyni on rippumassa, ja joka on ikäänkuin koko maailman
side, minkä läpi ei jalkasin eikä laivalla käy pääseminen; ja
tuota meren-keuh'on kaltaista hän sanoo itse nähneensä, mutta
muut puhuvansa kuulemastaan. Tämän juttelee Pytheas, ja senkin,
että palattuaan sieltä hän muka on kulkenut koko Euroopan
valtamerenrrantaa Gadeirosta Tanaihin saakka_".[219]
Tämä Polybion tekemä ote Pytheaan kertomuksesta osoittaa:
1:ksi, että Pytheas itse on käynyt Thulessa, sillä _sieltä_ hän sanoo
palanneensa;
2:ksi, että paitsi mitä Thulesta kertoo, hän myöskin puhuu niistä
(arvattavasti läheisistä) paikoista, joissa maa, meri ja ilma ovat
sekasin meren-keuhon kaltaisena pöpörönä;
3:ksi, että hän tämän pöpörönkin omin silmiä oa nähnyt, mutta sen
lisäksi on jutellut muistakin seikoista, joista vain on kuollut
puhuttavan, -- ja joita Polybio tässä mainitse;
4:ksi, että hän, joko paluu-matkallaan tai toista eri matkaa tehden,
on kulkenut koko Euroopan valtameren-rantaa.
Mitä ensimaiseen pykälään tulee, on meillä muitakin todistuksia.
Rhodolainen Gemino, puhuessan yön ja päivän vaiheesta, joka muka
pohjan seuduilla on kovin epätasainen, jotta pisin päivä on 17 ja
18 tuntia, arvelee Pytheaan niillä seuduilla käyneen ja mainitsee
Massalialaisen omat sanat, lausuen:
"Ainakin hän sanoopi kirjassansa, jonka valtamerestä teki:
_Maan-asukkaat osoittivat meille paikan, mihinkä aurinko menee
levolle; sillä näillä seuduin olikin yö varsin lyhyt, paikoin 2
paikoin 3 tuntia, niin että vähän aikaa laskunsa jälkeen aurinko taas
nousi_".[220]
Samat asiat vaikka lyhyemmin kertoo Kosmas Indopleusteskin Pytheaan
kirjasta, sanoen:
"Masaslialainen Pytheas, kirjassansa valtamerestä, sanoo, että
_hänen ollessaan pohjoisemmilla seuduilla, sikäläiset maan-asukkaat
osoittivat hänelle auringon lepo-sian, jossa muka yöt aina syntyvät
heillä_".[221]
Näissä lauseissa tosin ei nimitetä Thulea, mutta että
nuo "pohjoisimmat seudut" eivät muuta tarkoita, näemme
Strabonin lauseesta, että muka "_Pytheas sanoo Thulen seudut
viimeisiksi_".[222] Siis ei ole kieltämistä, mitä ensiksi päätin,
että Pytheas on sanonut Thulessa käyneensä, vieläpä puhutelleensa sen
maan asukkaita (οι βάρβαροι, οι αυτόϑι βάρβαροι.)[223]
Jos nyt tarkemmin otamme tutkiaksemme Thulen asemaa, niin näemme
Strabonin ja Plinion tykönä Pytheaan sanoneen, että tämä paikka on
_kuuden päivä-purjehduksen päässä pohjaseen Britanniasta, ja että
Thulen lähisyydessä (Plinion tykönä luetaan: yhden päivä-purjehduksen
päässä) on juoksettunut (jäätynyt) meri_[224] -- Mutta mikä mitta
on päivän purjehdus? Jos Herodoton mukaan määräämme päivä-matkan
merellä 700:ksi stadioksi, niin Britannian ja Thulen väli tekisi
noin 7 astetta. Paremmalla syyllä kuitenkin sopinee tässä arvata
vuorokauden purjehduksia, joista jokainen oli tapa lukea 1000:ksi
stadioksi, jotta koko puheen-alainen väli olisi noin 10 astetta.
Mutta tämmöinen määräys jääpi monesta syystä epä-vakaiseksi. Ensiksi
ei ole arvattavasti Pytheas maininnut päivä-purjehduksiansa jonakuna
vissinä matkan-mittana, vaan ainoastaan sanonut kuluttaneensa tälle
välille kuusi päivää, joka sattumusten mukaan saattoi merkitä isomman
tai lyhyemmän mitan.[225] Ja toiseksi ei ole mitään tietoa, mistä
paikasta Britannian saarta tämä rohkea matkustaja teki lähtönsä.
Katson siis sulaksi mahdottomuudeksi saada tästä määräyksestä mitään
selkoa asiaan.
Parempaa apaa luulen lähtevän niistä tähtitieteellisistä
määräyksistä, jotka Pytheas näkyy antaneen Thulesta ja Thulen
seuduista, varsinkin koska tässä kohden emme ollenkaan tarvitse
epäillä hänen luotettavuuttaan. Itse Strabonikin, joka muutoin
arvelee hänen enimmältään valehdelleeksi, myöntää kuitenkin hänen
taitavuutensa "taivaallisissa" ja määräystieteessä,[226] ja selvä
todistus hänen nerostansa ja tieteellisestä pyrinnöstään nähdään
siinä, että hän kaikkien ensimäisenä selitti valtameren luoteet
ja vuokset kuun vaikuttamiksi.[227] Koska siis löydämme Pytheaan
antaneeksi muutamia tietoja pisimmän kesäpäivän mitasta sekä muista
tähtitieteellisistä seikoista niillä seuduin, missä hän kävi, niin
tuosta voimme täydellä luottamuksella laskea samojen paikkojen
pohjoista levua eli kaukaisuutta päiväntasaajasta.
Mutta tässä sattuu se epä-kohta, että eri kirjaniekat antavat kovin
eriäväisiä otteita Pytheaan teoksista. Gemino, niinkuin jo näemme,
mainitsee Pytheaan omilla sanoilla, että siinä osassa Thulea, missä
hän puhutteli maan-asukkaita, yö oli pituudeltaan paikoin 2, paikoin
3 tuntia. Tosin ei tässä suoraan sanota, että vuoden lyhyintä yötä
ja pisintä päivää tarkoitetaan; muttu sen saapi kuitenkin pitää
epäilemättömänä, koska muut otteet todistavat hänen juuri puhuneen
päivän-seisahduksesta näillä mailla. Tämän määräyksen johdosta siis
saisimme pohjoista levua noin 65° 12' tai 64° 13', s.o. vähintäin
5 astetta pohjoisempana Britannian pohjois-päätä.[228] Mutta muut
määräykset vievät meidät paljoa pohjemmaksi.[229] Strabonin tykönä
näemme Pytheaan sanoneen, että Thulen seuduilla (τα περί θούλης)
kesäinen kääntö-piiri on sama käin taivaan-rannan pohjois-piiri
(αρκτικός), s.t.s., kuten tähtitutkija Kleomedes sen selittää:
kesäinen kääntö-piiri on kokonaan näkyvissä maan yli.[230] Tällä
määräyksellä selvästi merkitään itse napa-piirin levua eli noin 66,5°.
Jos taas Pliniohon saamme luottaa, olisi Pytheas sanonut, että
Thulen saaressa päivän-seisahduksen aikoina ei ole öitä ollenkaan
vaan yhtämittaisia päiviä, auringon kulkiessa Kravun tähdistöä.[231]
Tämä määräys viepi meidät jo yli-puolelle napa-piiriä. Tarkemman
selityksen saamme Kleomedeelta, joka tosin ei nä'y lukeneen itse
Pytheaan teosta, mutta epäilemättä joksikin osaksi kertoo Pytheaan
antamia tietoja. Hänen lauseensa kuuluvat täydellisinä näin:
"Thule-nimisen saaren seudnilla, jossa Thulessa sanotaan Pytheaan
käyneen, mainitaan _kesäinen kääntö-piiri olevan kokonansa yli maan,
ollen samassa myös taivaanrannan pohjois-piirinä. Samoilla seuduilla,
jos koko Kravun tähdistö on aina-näkyväistä (αειφανή),[232]
niin kestää kuukauden pitkä päivä; mutta jos ei koko Krapu ole
aina-näkyväisten joukossa, niin on päivää niin kauan kuin aurinko
kulkee niissä osissa, jotka kuuluvat aina-näkyviin_. Ja jos
mennään tästä saaresta pohjaseen, niin järjen-mukaisesti myös muut
Kravun-vieriset eläin-radan osat lienevät aina näkyvissä, ja siis
pitää oleman päivää niin kanan kuin aurinko kulkee niiden osien läpi,
jotka milläkin paikalla ovat näkyvissä maan yli. Ja täytyyhän olla
maapallossa niitäkin aloja, joissa on kahden-, kolmen-kuukautinen
päivä, ja neljän-, viidenkin kuukautinen. Mutta itse maa-navalla,
missä kuusi eläin-radan tähdistöä ovat maan yli aina näkyvissä, pitää
olla päivää niin kauan aikaa kuin aurinko näiden läpi kulkee (6
kuukautta), koska siellä sama piiri on kerrallansa taivaan-rantana
ja pohjois-piirinä (arktikona) ja päivän-tasaajana. Sillä Thulessa
asuvien luona lankeevat kesäinen kääntö-piiri ja pohjois-piiri
yhteen. Mutta niillä, jotka ylempänä asuvat menee pohjois-piiri
kääntö-piirin ohitse päivän-tasaajaa kohden (etelään)".[233]
Näitä lauseita tutkiessamme, on helppo eroittaa, mitä Kleomedes
juttelee tarkaksi, luultavasti Pytheaan mainitsemaksi, todeksi, mitä
taas järjenmukaiseksi arveluksi. Että hän ainakin edellisessä seuraa
Pytheaan kertomusta, näemme Plinion äsken mainituista sanoista. Mutta
Plinion ja Kleomedeen välillä on se eroitus, että edellinen sanoo:
"Thulen saaressa", mutta jälkimäinen ensin: "Thule nimisen saaren
seuduilla", sitten taas lyhyemmin: "Thulessa asuvien luona." Riidan
ratkaisijaksi tulee Straboni, joka, samoja seikkoja mainitessaan
(nimittäin kääntö-piirin ja pobjois-piirin yhteyttä), myöskin käyttää
sanat: "Thulen seuduilta".[234] Sillä ei kuitenkaan ole sanottu,
ett'ei nämä Thulen seudut voineet olla samaa saarta kuin itse
Thulekin, vaikka Pytheas näyttää antaneen tämän nimen olletikkin
sille paikalle, missä hän itse kävi. Nä'immehän jo ennen Pylybion
lauseista, että Pytheas oli puhunut ei ainoastaan Thulesta, jossa
käynyt oli, vaan myöskin muista edempänä olevista senduista, joilla
ei ollut käynyt.[235]
Jos nyt koetamme sovittaa yhteen nämä Geminon, Kleomedeen, Polybion,
Strabonin ja Plinion antamat tiedot Pytheaan Thulen-käynnistä, voimme
jotenkin tarkasti päättää, mitä hänen kadonnut matkakertomuksensa
lienee sisältänyt. Minusta sen mieli on ollut seuraava:
Britanniasta lähtien pohjoista suuntaa, on Pytheaa kuus-päiväisen
purjehduksen perästä tullut eräälle maalle, missä hän kävi
puhuttelemassa asukkaita. Tämä maa, jonka Pytheas luonnollisesti
arveli isoksi saareksi, kantoi nimen: _Thule_, ja lyhyin yö siinä
oli paikoin 2-tuntinen, paikoin 3-tuntinen, josta siis näemme että
paikan pohjoinen levu oli noin 64-65 astetta. Näillä seuduin hän
myöskin näki tuon merikeuhon-kaltaisen pöpörön, joka ei ollut maata
eikä mertä eikä ilmaa, vaan sekoitettuna näistä kaikista. Se oli
arvattavasti joku jäinen meri-usva, joka näillä pohjoisilla vesillä
tulee kulku-jäiden seurassa, mutta Pytheas näyttää katsoneen sitä
"maailman siteeksi", jolla muka maa-pallo oli kiinnitetty muuhun
maailmaan. Paitsi sitä hän oli kuullut puhuttavan pohjoisemmistakin
seuduista, ja puhujat eivät lie olleet muita kuin itse Thulen
asukkaat. Saari ylöttyy kauas pohjaseen; se on muka maailman
viimeinen maa. Onpa siinä niitäkin seutuja, joissa aurinko
kesäsydännä paistaa yöt ja päivät, jotta kokonaiseen kuukauteenkin
ei ole mitään oikeata yötä. Vähän matkaa, noin päivän purjehdittava,
tästä perimmäisestä Thulesta, on meri jo hyytynyt eli ikäänkuin
juoksettunut.
Olen jo ennen maininnut, että Pytheaan jälkeen ei kukaan
toimittanut lisää tietoa hänen näkemästänsä Thulesta. Runoniekat
käyttivät tämän nimen merkitsemään yleensä viimeistä pohjan-perää
(ultima Thule),[236] ja kun maatieteilijät ja historioitsijat
koettivat tarkemmin määrätä sen asemaa, he tavallisesti valitsivat
pohjoisimman maan minkä sattuivat tuntemaan. Niinpä näyttää
tulleen tavaksi nimittää Shetlannin saaret Thule-nimellä. Tacito,
kertoessaan Agricolan elämää, sanoo tämän tulleen Orkadeihin
saakka, vieläpä kaukaa nähneen Thuleakin,[237] ja Ptolemaio asettaa
Thule-saaren Orkadeista noin yhden asteen päähän pohjaseen.[238]
Samaa Shetlannin saaristoa lienevät nekin tarkoittaneet, jotka,
kuten Plinio mainitsee, sanoivat Nerigosta (Norjasta) Thulehen
purjehdittavan.[239] Kuinka moni muu sekoitti vanhat tiedot ja
uudet arvelut yhteen, ei ole tarpeellinen tässä selvittää.[240]
Kun Kansain-vaelluksen aikana Skandinavia oli tutummaksi tullut,
katsottiin soveliaaksi muuttaa Thulen nimi tähän muka suureen ja
kaukaiseen saari-maahan, kuten näemme Prokopion tehneen historiassaan
Göthiläis-sodasta.[241] Vihdoin 500 vuotta myöhemmin, kun Adam
Bremeniläinen kirjoitti kertomuksensa pohjaisista valtakunnista,
ei ollut Skandinavia enää kaukaisin maa, vaan Norjalaiset olivat
pari vuosisataa aikasemmin löytäneet Islannin saaren äärimmäisessä
luoteessa, ja luonnollista oli, että nyt siinä luultiin olevan
muinaisen Thulen.[242]
Minun ei käy tässä tutkittavaksi ottaa kaikkia luululoja ja
arveluita, jotka oppineet ovat tehneet Pytheaan Thulesta.[243] Sen
määräyksen mukaan, minkä jo olen tehnyt sen pohjoista levua varten,
ei voi meille ehdolle tulla kuin kaksi paikkakuntaa, nimittäin
Islanti ja pobjois-puolinen Norja. Edellisen ovat valinneet useat
oppineet miehet, esim. Casaubonus, Cluverus, Scaliger, Mercator, de
Bourgainville y.m., jota vastoin Thuanus, Ortelius, Rudbeck ja useat
uudemmat ovat löytäneet Thulen Skandinaviassa. Muut, esim. P. A.
Munch, eivät ole uskaltaneet ratkaista näiden kahden välillä. Minun
mielestäni kuitenkin kaikki todennäköisyys puhuu Islantia vastaan;
sillä ensiksi on vaikea uskoa, että Pytheas olisi hairahtunut niin
kauas länttä kohden ja toiseksi ei Islannin laajuus etelästä pohjaan
ole niin pitkä, että siihen sopisi kaikki ne eri päivän-pituudet,
mitkä Pytheas näyttää Thulossansa mainitsevan. Islannin pohjoisin
nokka ylötty ainoastaan napa-piirille saakka, eikä ole ollenkaan
todennäköistä, että matkustaja, jos Islantiin olisi tullutkin, olisi
saanut tietoja päivän kuukautisesta pituudesta niillä vesillä, jotka
Islannin pohjois-rannikosta ulottuvat autiohon pohjaan.
Mutta tärkeämpi syy, joka ei salli meidän luulla Pytheaan Thulea
Islanniksi, on se että Thule selvästi näkyy olleen asuttu maa, jonka
asukkaita matkustaja oli puhutellutkin.[244] Nyt on meillä tarkka
tieto, että ainakin siihen aikaan kuin Norjalaiset ensin tulivat
Islantiin, siinä ei ollut asukkaita ollenkaan; ainoastaan muutamat
Irlantilaiset erakot näyttävät siellä jonkun aikaa ennen asuskelleen.
Kaikki näyttää todistavan, ett'ei Islannissa koskaan ennenkään ole
asunut ihmisiä, ja siis on ihan mahdotonta, että tämä olisi ollut
Pytheaan Thule.[245]
Varsinkin siis siitä syystä, että Pytheaan Thule oli asuttu maa,
emme voi Islantia lukuun ottaa, vaan täytyy päättää hänen käyneen
pohjois-puolisessa Norjassa, 64 tai 65 asteen levulla, siis vähää
pohjoisempana nykyisen Trondhiemin sentuja. Että asukkaat näillä
mailla vielä Pytheaan aikana olivat Suomen-sukna, on minusta enemmän
kuin todennäköistä, ja luulen löytäväni siihen todistuksia itse
Pytheaankin kertomuksesta.
Sillä, mitä Straboni mainitsee Pytheaan jutelleen "niistä, jotka
ovat lähellä kylmää ilma-alaa", se mielestäni epäilemättä tarkoittaa
Thulea ja sen asukkaita, vaikka Strabonin lause ei suorilla sanoilla
sitä ilmoita. Tutkikaamme tarkemmin näitä Strabonin sanoja.
Maa-tieteilijä ensin muistuttaa, että Iernestä (Irlannista) ja sen
asukkaista on kovin vähän luotettavia tietoja, ja mainitsee ne
vähäiset mitä on. Sitten arvelee: mutta mitä Thulesta jutellaan, on
vielä epävakaisempaa kaukaisuuden tähden; sillä tämä maa asetetaan
pohjoisimmaksi kaikkia, joista puhutaan. Mitä taas Pytheas on sanonut
tästä Thulesta ja muista sikäläisistä paikoista, sen hän, Strabonin
mielestä, selvästi on valhetellut. "Kuitenkin hän tähti-tieteen
ja määräys-tieteen suhteen näyttänee kylläksi käsittäneen asiat:
että muka _niillä (ihmisillä), jotka ovat (asuvat) lähellä kylmää
ilma-alaa, on viljellyistä hedelmistä ja kesyistä eläimistä osittain
tykkönäinen tyhjyys osittain puute, vaan elatus-aineena on heillä
eräs viljan-laji (kenkhro) ja muita kasviksia ja hedelmiä ja juuria;
ja heillä on ruokana mesikin, ja siitä tekevät juoman; ja koska
päivä-paisteet heillä eivät ole selkeät, niin puivat viljansa isoissa
huoneissa, joihin tähkäpäät viedään kokoon; sillä avonaiset luvat
eivät kelpaa päivättömyyden ja sateiden tähden_".[246] -- Näin loppuu
Strabonin luku Britanniasta.
Tätä paikkaa on mielestäni mahdoton muulla lailla ymmärtää,
kuin että Pytheas on kaikki nämä seikat Thulesta jutellut, ja
Straboni, joka pitää Thulen olemattomana tai ainakin asumattomana,
katsoo kuitenkin nämä teko-asiat niin todennäköisiksi, että hän
ne täydellisesti uskoo, ei tosin Thulessa tapahtuviksi, vaan
etelämpänä, kylmän ilma-alan lähiseuduilla. Jos siis Strabonin sanat:
"niillä, jotka asuvat lähellä kylmää ilma-alaa", muutamme sanoiksi:
"Thulen asujaimilla", niin meillä on nähtävästi Pytheaan juttu
alku-peräisessä mielessään.
Mutta itse jutussa on seikkoja, jotka osoittavat Suomen-sukuista
kansaa. Onko se viljan laji, jolle nimi "kenkhro" tässä annetaan,
kaura vai ohra, ei käyne tarkoin määrätä, eikä myös sovi pitää meden
syöntiä ja juontia minään tuntomerkkinä, vaikka tietysti tämä tapa on
muinoisilla Suomalaisillakin ollut.[247] Vaan tärkeämpi on Pytheaan
lause, että muka Thulen asujaimet puivat viljansa isoissa huoneissa,
s.t.s. riihissä. Tämäpä tapa on kaikkina aikoina ollut niin omituinen
Suomen-suvulla, että se suku vielä nytkin lienee ainoa, joka riihiä
käyttää, vaikka niiden hyöty pohjoisessa ilma-alassa on yleensä
myönnetty. Sana _Riihi_ on tosin sittemmin käynyt Skandinavian
kieliin, mutta itse asiaa eivät Skandinavian kansat ole omistaneet,
vaikka hallitukset siihen ovat tuon-tuostakin kehoitelleet.
Meitä ei tosin voi suuresti ihmeyttää, jos jo 300 vuotta ennen
Kristusta tapaamme Suomen-sukuiset asujamet maailman pohjoisimpina
maanviljelijöinä, koska tämä asia juuri on ollutkin meidän aikoihin
saakka Suomalaisten omituinen maine. Tosin eivät ne tiedot, jotka
meillä muutoin on Skandinavian Suomen-sukuisista alku-asujaimista,
puhu heidän maanviljelyksestään mitään, niinkuin ei yleensäkään
heidän elinkeinoistaan täyttä tietoa ole. Mutta jos, niinkuin olen
koettanut osoittaa, satujen Jotunit olivat toista kansaa kuin
Lappalaiset, on kyllä todennäköistä, että heillä oli sen verta
maanviljelystä kuin pohjoinen ilma-ala salli.
Tahdon vielä lisätä pari seikkaa, jotka kentiesi voivat jos
heikostikin vahvistaa päätökseni, että mnka, Thulen asukkaat olivat
Suomen-sukua.
Se "meren-keuhko" (πλεύμων ϑαλαττίος), johon Pytheas näyttää
verranneen tuota jäistä usvaa, tuota maan, meren ja ilman sekaista
pöpöröä, minkä matkallansa näki, on antanut tutkijoille paljon
ajattelemista. Muutamat ovat luulleet hänen tarkoittaneen erästä
hyyteen-tapaista meri-elävää, minkä Kreikkalaiset tällä nimellä
merkitsivät. Muut taas ovat arveellet Pytheaan tahtoneen sanoa,
että muka meri tällä keuholla hengitteli niinkuin eläin ainakin. On
myöskin muistutettu, että Englannin merimiehet vielä Francis Bacon'in
aikana nimittivät pobjois-puolisen meren keuhkoiseksi, ei tietoa
mistä syystä.[248] Jos olisi meillä Pytheaan oma kertomus jälillä,
kentiesi voisimme tämän seikan paremmin selvittää. Kuitenkin lienee
nytkin luvallinen arvata, että hän oli ottanut tämän vertauksensa
Thulen asukasten omasta puheesta, ja että heidän kielellä sakea
meren-usva sanottiin meren-keuhoksi. Tämä on sitä todennäköisempi,
koska tiedämme Suomenkielessä tapana olevan lainata ihmisruumiin
osilta nimityksiä ulkonaisen luonnon kohdille ja ilmiöille. Niinpä
esim. sanotaan: kosken-_niska_, kosken-_korva_, niemen-_nenä_,
mäen-_rinta_, meren-_kurkku_, maa-_sydän_, yö-_sydän_, vieläpä
päivän-_sappi_, joka viimeinen sana laadultansa tulee hyvin paljon
Pytheaan mainitsemaan meren-_keuhkoon_.
Vielä epä-vakaisempi on itse Thule-nimen synty, josta myöskin on
arveltu sinne tänne. Hebrealainen kalve (umbra) ja Irlantilainen
Thual pohja (septentrio) on ehdolle pantu.[249] Mutta muistaa sopii,
että Suomen-sukuisissakin kielissä löytyy sana, jonka sointo on
Thule-nimen mukainen, nimittäin: Suom. _Tuuli_, Perm. _Tyl_, Tshuv.
_Tul, Toval_, Votj. _Tel_, Ost. _Tyl, Toi_. -- Voisimmepa siis
ajatella, että se paikka, missä Pytheas maalle meni, kutsuttiin
maankielellä: _Tuulenmaa tai Tuuli-niemi_, ja että Kreikkalainen
matkustaja tästä sepitti kuulusan nimen: Θούλη. Epäilemätöntä on,
että Norjassa vieläkin löytyy paljon paikannimiä, joiden alku-perä
on haettava Suomen kielestä. Vähän matkaa Bergenistä itään päin on
Osterfjordin vuomassa niemi _Thuenes_, joka nimi muinoin kuului
_Thulu_-nes (Þulunes)[250] eikä liene alku-peräänsä ollut muuta kuin
_Tuuliniemi_. Mutta tämä paikka on kuitenkin paljoa etelämpänä kuin
Pytheaan Thule. Ylipäänsä on muutoin muistaminen, että Thule-nimen
kielellinen synty epäilemättä tulee jäämään ikuiseen hämärään,
eikä ole sen Suomen-sukuisuus paljoa todennäköisempi kuin sen
Irlantilaisuus. Mutta tämä nimen epävakaisuus ei kuitenkaan heikonna
mitä edellisessä on todistettu Thulen asemasta ja asukkaista.
Näin koeteltuani osoittaa, mitä Pytheaan mainitsema Thule oikeastaan
lienee ollut, tahdon lyhyesti tutkia niitä muita tietoja, jotka sama
matkustaja näyttää antaneen pohjoisemmasta Euroopasta. Niinkuin
jo nä'imme Polybion lauseesta, oli Pytheas jutellut "senkin,
että hän, Thulesta palattuaan, muka oli kulkenut koko Euroopan
valtameren-rantaa Gadeirosta Tanaihin saakka".[251] Tarkoituksellemme
se yhden tekee, oliko tämä tapahtunut itse paluu-matkalla vai
oliko toinen eri matkustus tehty Gaderosta lähtien, -- vaikkapa
jälkimäiseen mieleen itse sanat näyttävät viittailevan. Tärkeämpi on
kysymys, mikä se Tanais lienee ollut, johon sopi valtameren-rannikkoa
myöten kulkea. Nähtävästi ei tässä voi olla puhe varsinaisesta
Tanaista, jonka vesi purkauu Maiotin järveen ja siitä Pontoon, vaan
on muistaminen, että muinaisuudessa luultiin Tanain lähettävän toista
haaraa pohjoiseen valtamereen, s.t.s. Itämereen, jota ei tietty
Jäämerestä eroittaa.[252] Varsin todennäköistä siis on, että Pytheaan
Tanai ei ole mikään muu kuin Weikselin suut, joiden seuduilta jo
perimmäisessä muinaisuudessa tuotiin tuo kalliina kauppa-tavarana
käytetty merikulta (έλεκτρον, succinum)[253] Että jo Pytheaan aikana
Kreikkalaisten kauppa oli ulottunut tänne merikullan rannikolle,
sopii arvata siitä, kun on löytty Osielske'ssa, koillis-puolella
Brombergia (Pohjois-Posenissa), eräästä pellosta 39 hopea- ja
kulta-rahaa, kotosin Aiginasta, Kyzikosta ja Olbiasta vv. 460-358
paikoilta e.Kr.[254] Kuitenkin on luultavaa, että tämmöinen kauppa
enimmästi tapahtui maata myöten, kuten myöskin Pytheas siitä selvillä
sanoilla juttelee.[255] Mutta samoista sanoista näkyy myöskin,
että juuri Pytheas on tästä kaupasta, ja näistä seuduista antanut
parahimmat tiedot, eikä siis liene epäilemistäkään hänen nämä tiedot
saaneensa juuri sillä matkalla, minkä muka teki "Tanain" tienoille.
-- Katson tarpeelliseksi tässä kertoa Plinion sanat asiassa:
"Pytheas sanoo, että eräs Germanian kansa, _Guttonit_, asuu
Mentonomon-nimisellä valtameren vesi-jätöllä (æstuarium), jonka
mitta on 6000 stadiota (sata peninkulmaa); päivän purjehduksen
päässä tästä on saari, nimeltä Abalos, ja siihenpä laineet keväällä
ajavat merikullan, joka on juoksettuneen meren perkeet. Asukkaat sen
käyttävät poltto-aineiksi puiden asemesta, ja myyvät myöskin sitä
naapureilleen Teutoneille".[256]
Lisäksi Plinio muistuttaa, että Timaiokin, joka vähäistä myöhemmin
eli, on uskonut Pytheaan sanat todeksi, mutta kutsunut saaren
Basileiaksi.[257] Toisessa paikassa taas Plinio antaa toisen
kertomuksen:
"Timaio on maininnut, että niistä saarista, jotka ovat
Raunonia-nimisen Skythian edustalla, on yksi, päivänmatkan päässä
Skythiasta oleva,, johon laineet keväällä ajavat ylös merikultaa.
Xenophon Lampsakokinen mainitsee kolmen päivä-purjehduksen päässä
Skythaen rannalta olevan äärettömän suurta saarta, nimeltä Baltia.
Sen Pytheas nimittää _Basileiaksi_".[258]
Näistä Plinion kokoilemista tiedoista havaitsemme ainakin selvästi
sen, että ne saaret, joista Pytheas on tässä puhunnt, olivat
valtameressä vastapäätä Skythian pohjoista rantaa, s.t.s. Itämeressä
Preussin maakunnan kohdalla. Saman myöskin todistavat muutamat
Strabonin sanat, vaikka tämä tapansa myöten syyttää Pytheasta
valehtelijaksi, lausuen:
"Mitä hän puhuu Ostiai'ista ja Reinin takaisista seuduista Skythaen
maahan saakka, sen kaiken hän valehtelee".[259]
Mutta jos näin selvästi näkyykin, että Pytheas on sanonut käyneensä
Weikselin seuduilla saakka, on sitä vastoin mielestäni mahdotonta
tarkoin määrätä, mitä hänen mainitsemansa "Mentonomon", ja "Abalos"
ja "Basileia" oikeastaan merkinnevät. Ne risti-riitaiset selitykset,
mitkä mikin on tässä kohden yritellyt, eivät tosin ansaitse suurta
luvun-pitoa.[260] Sitä vastoin pidän jotenkin varmana, että Pytheaan
mainitsemat Guttonit (Guttones), jotka silloin asuivat Weikselin
seuduilla, ovat samaa kuin myöhemmän aian Gothit eli Göthiläiset, ja,
samatekkuin heidän naapurinsa Teutonit, Germanilaista kansaa.[261]
Mille tienoille taas Pytheas lienee asettanut Ostiai'it, ei ole
Strabonin lauseesta helppo arvata. Tätä nimeä on koetettu sovittaa
myöhempien mainitsemiin: Aestyi, Haesti, jotka Taciton ja Kassiodoron
aikoina asuivat tällä merikullan-rannikolla. Mutta jos Stefano
Byzantiolaisen sanoissa on perää, että muka Pytheaan mainitsemat
Ostiai'it asuivat läntisen valtameren rannalla[262], niin tämä
kukistaa kaikki sovitus-keinot. Aestyistä eli Haestista tulen vasta
puhumaan. Että Suomen-sukuisia kansoja jo Pytheaan aikana olisi
asunut Weikselin lähistöillä, en katso suinkaan mahdottomaksi. Mutta,
niinkuin nä'imme, on semmoinen arvelu kokonaan todistusta vailla.
Vasta kolme neljä vuosisataa myöhemmin ilmaantuu heistä selvemmät
tiedot.
Nähdessämme, kuinka Pytheaan jälkeiset vuosisadat taas heittivät
Pohjan seudut unohduksen hämärään, emme tosin voi ihmetellä, jos
kaikkina aikoina on löytynyt niitä, jotka Polybion ja Strabonin
tavalla ovat arvelleet, että jos muka itse Hermes-jumala olisi
sanonut nähneensä koko pohjoista Eurooppaa maailman ääriin asti,
kuten Pytheas itsestään on kehunut, ei sitä kuitenkaan kukaan
uskoisi.[263] Myöhemmät tutkijat tosin ovat yleensä myöntäneet
Pytheaan luotettavuutta, vaikka toisinaan ovat koettaneet vetää
Thulen niin eteläiseksi ja Merikulta-rannikon niin läntiseksi,
kuin suinkin mahdollista. Mutta jokaisella tutkimus-alalla on aina
vaarallinen asettaa omia luulojansa todistusten siaan, ja ainoastaan
todistusten nojassa olen koettanut selittää kysymyksen, mille
tienoille Pytheaan matkat ulottuivat.
Ennenkuin nyt tästä lähden tutkimaan, mitä Romalais-aian kirjaniekat
ovat Pohjan seuduista puhuneet, tahdon lyhyesti mainita muutamia
muita vanhempia tietoja, joiden luotettavuudesta on vaikea mitään
päättää. Eräs Hekataio Abderalainen, joka eli Aleksanteri Suuren
aikana, oli antanut Pohjoiselle valtamerelle Skythian kohdalla
nimen: "_Amalkhium_", joka siellä asuvaisten kielellä muka merkitsi:
jäätynyttä merta.[264] Mistä hän tämän tiedon lie saanut, ja mitä
kieltä sana "Amalkhium" lienee, ei käy selville saada. Eräs Philaimon
taas, josta emme muuten tiedä mitään, mainitaan sanoneen, että
Kimbrit antoivat samalle merelle nimen: "_Morimarusa_", joka muka
merkitsee: kuollutta merta, ja toisella puojen Rubeas-nientä taas
nimen: "_Kronium_".[265] Plinio, joka antaa tämän tiedon, muistuttaa
toisessa paikassa, että tämä "Kronium" on tuo sama "juoksettunut
meri", joka on päivän purjehduksen Thulesta.[266] Sekä "Morimarusa"
että "Kronium" selitetään tavallisesti Keltalaisista kielistä
(Kymrin kielessä: _mor_ meri, _marw_ kuollut; Irlannin kielessä:
_muir-chroinn, juoksettunut meri_), mutta varsin vakaisella kannalla
ei tämäkään selitys nä'y seisovan.[266] -- Mitä Timaio oli jutellut
Basileiasta ja merikullan saannista, olen jo äsken maininnut. Samaa
saarta sittemmin myös Metrodoro Skepsiläinen (Mithridates Suuren
aikana) nimitti, lisäten että siitä timanttejakin saatiin.[267]
Sitä vastoin Mithridates mainitsi toisen merikulta-saaren, nimeltä
"Oserikta", Germanian rannoilla.[268] Millä tavoin nämä kaikki olivat
tietonsa hankkineet, ei mainita ollenkaan, ja niiden luotettavuus on
siis jotenkin epäiltävä. Mutta jos olisivatkin luotettavampia, eivät
ainakaan mainittavasti lisäisi valoa Pohjan seuduille.