Vaeltaissan' vainiolla
Kuulin Annin laulavan,
Kuulin kuusten takalolla,
Kallioinkin kaikuvan:
Tulan, tulan, tee.
Suositellen mehumiellä
Annin kumppaniks' mä jäin,
Sanoen: "ka, laula vielä!"
Ja se armas lauloi näin:
Tulan, tulan, tee.
Niin hän lauloi hymyhuulin,
Sulosilmin, simasuin,
Hiljaa hengiten mä kuulin,
Mutt' en muista muuta kuin:
Tulan, tulan, tee.
Taivas leimahti ja loisti,
Kuin hän istui vieressäin;
"Suudellaanko?" -- "Toisti, toisti!"
Lausui hän ja lauloi näin:
Tulan, tulan, tee.
Solui päivä; iltatorven
Liekö kuullut kutsuneen,
Kuin nyt lähti poikki korven,
Totta muille lauleleen:
Tulan, tulan, tee.
Vapaus on rinnastani,
Riemu, rauha rientänyt;
Yöt ja päivät korvissani
Sama soipi ääni nyt:
Tulan, tulan, tee.
_Kallio_.