YKSI KATSOJA. Laske, kestkievari, laske. Hän, näetsen, näkee asian
oikein ja voi sen meille selittää.
HÖLMÖNEN (Avaa oven ja mies tulee ulkoa.) Sano, naapuriseni, näetkö
sinä mitä?
MIES. Mitä? Minä luulen, kaikki ihmiset ovat hulluna.
KATSOJA. Näet sinä, tuosta kehästä ajaa hevosella ja reellä.
MIES. Hevosella ja reellä, ken? Ja sekö teillä on odoteltavanakin?
KATSOJA. Ei vaan se, naapuri, mutta vielä kummempiakin.
MIES. Hahaha! Mikä veiari teille sitä on kuvaillut?
TOINEN KATSOJA. Veiari? Naapuri, se oli herra ja rouva, ja niillä oli
ulkomaan eläviä.
MIES. Herra ja rouva ja pärevakkoja reessä ja harmaa hevoinen?
HÖLMÖNEN. Niin, naapuri, ja kotoisin Amerikasta.
MIES. Oikein, hahaha! He tulivat vastaani viiden virstan päässä tästä.
KATSOJA. Tuo pahennos, pettiköhän se meidät?
TOINEN KATSOJA. Hahaha! Vieläkö epäilette?
YKSI KATSOJA. Voi hiis, ja minun ainoat rahani!
TOINEN KATSOJA. Minä otin velaksi nekin; hihihi!
MARI. Ja minä -- kuin vielä suutelin häjyn likaista kättä!
HÖLMÖNEN. Lapseni! Pettäjät rankaisee Jumala, vääryys ei menesty kauan.
YKSI KATSOJA. Todella se käänsikin silmämme. Nythän me vasta näemme
oikein. Kaikki silmänkääntäjät ovat petturia.
_Hannikainen_.
Loppu-Toivotus.
Suokǒn Jumala, ettæ kiukku ja viha katoaisi Suomalaisten sydæmmistæ,
ja tæytttækœ̌n nĭtæ veljellinen rakkaus ja Lempi!
Ettæ itsekukin harjottaisi hyviæ tapoja ja tavollisŭtta nĭn myös
ahkeroitsisi muissa levitellæ sivěllistæ ja Jumalalle otollista
elæmætæ!
Sillæ se kansa văn, joka Jumalata pelkæ̌ ja hyviæ tapoja tavollista
elæmætæ viljelě, se kansa pystyssæ pysyy ja măilman myrskyjæ kestæ̌.
Mutta sa kansa, joka pahă, sivětœntæ, tavotonta elæmætæ pitæ̌, joka
velttona tahrăntŭ rikoksĭn ja paheisĭn, se kansa on jo hukkumaisillăn.
Sen osottă măilman Tosine.
Suokǒn Jumala, ettæ Suomen kansa valistuisi, vaurastuisi ja pystyssæ
pysyisi vuosi-tuhansia etěnpæin jalona, voimakkăna, sŭrena kansakuntana!
_W. Kilpinen_.