Lahden kartanossa kävi kerran kesällä vanha kersantti, joka oli
kaukaista sukua herralle taikka rouvalle, en muista oikein, kummalle.
Hän viipyi siinä silloin useampia viikkoja heinäajasta syyspuoleen, ja
tuli koko kartanon väelle hyvin merkilliseksi sen kautta, että hän aina
useampia päiviä ennen sanoi seuraavan ilmanlaadun. Minä olin siinä
luulossa, hänen viisautensa tulevan siitä herran kammarin seinällä
riippuvasta klasisesta ilmapuntarista, jonka luonnon ja ilmoitukset hän
muka tajuaisi paremmin kuin herra itse; mutta niin se ei kuitenkaan
ollut. Kuin minä muutamana pyhäiltana rohkenin kysyä häntä siitä,
vastasi hän: "minulla ei ole parempaa ilmapuntaria, eikä tarkempaa
säiden ennustajaa kuin yksi hämähäkki tuolla pihan puolella nurkalla;
jos tahdot tulla kanssani, niin minä siitä paikalla sanon, minkälainen
ilma meille näinä ensi päivinä on tuleva."
Me menimme, ja hän osoitti minulle tavallisen hämähäkin, keskinkertaista
suuruutta. "Näetkö tuota", sanoi kersantti, "kuinka se nyt asuu pesänsä
suulla, juurikuin sisälle menemässä? Kuin se sillä tavoin on, niin on
siitä vissi merkki, että päivän, kahden, päästä tulee sade, niinkuin
meillä nytkin on huomenna sade, koska hämähäkki on juuri pesänsä suulla;
jos hän olisi vähän ulompana, niin sade tulisi vasta ylihuomenna, ja
hänen vieläkin ulompana ollessaan, mutta kuitenkin pesään päin, ikäskuin
yrittämäisillään sinne lähteä, emme taitaisi vielä ylihuomennakaan, vaan
vasta keskiviikkona, sadetta odottaa. Jos nyt tahdot silmällä pitää
hämähäkkiä, niin näet, kuinka hän huomenna juuri ennen sateen tuloa
vetäypi sisään pesäänsä. Jos hän ei kuitenkaan menisi kokonansa sisään,
vaan peräpuoli jäisi ulkopuolelle, niin sateista ilmaa ei tulisi
kestämään päälle kahden taikka kolmen päivän, mutta jos hän menee aivan
näkymättömiin, niin kehnot, sateiset ilmat eivät mene niin pian ohitse,
ja jos hän sisään mentyänsä vielä päälle päätteeksi kokoaa eli kutoo
pesänsä suun kiinni, niin tiettävästi seuraa myrskyiset ja syksyisellä
ajalla kylmät ilmat, mutta talvella lunta ja pakkaista.
"Kuin sitte sateisenakin aikana käyt hämähäkkiä toisinaan katsomassa,
niin näet, että hän hyvän ilman edellä tulee etumaisilla jaloillansa
pesänsä suulle, ja mitä paremmaksi ilma tulee, sitä ulommaksi siirtää
hän jalkojansa, kunnes itsekin, ilman oikein hyväksi tullessa, puolella
ruumiillansa seisoo ulkopuolella. Kuin hämähäkki on ulkona verkkojansa
kutomassa taikka korjaamassa, niin voipi vaikka kuinka suuren veikan
panna, että ilma monta päivää sen jälkeen on kaunis ja selkeä.
"Ulkoilmassa ovat hämähäkit talvisella ajalla, kuin muutkin itikat,
tainnuksissa, mutta huoneen lämpimässä elävät he samoin kuin kesälläkin,
paitsi että he kutistuvat ja kurttuvat, kuin heillä silloin ei ole
ruokaa. Useampia kuukausia elävät he syömättäkin, niinkuin senkin olen
nähnyt ja tiedän perin vissiksi sanoa, sillä kerran panin syksyllä
Lokakuussa suuren hämähäkin klasiin, ja pidin sitä siellä, rievulla
klasin suun sidottuani, aina toiseen keväimeen asti ilman ruuatta. Se
kyllä hoikkeni ja kouristui kokoon talvella, eikä kutonut sillä ajalla,
mutta keväällä eli se kuin ennenkin.
"Jos nyt tästä opit tähdelle panemaan hämähäkin eloa ja toimituksia, niin
sen parempaa ilmaklasia et kaipaa, sillä hämähäkki on paljon tarkempi
sään ja ilman tietäjä kuin kaikki ilmaklasit ovatkaan, ja olisi jo
ainoastansa senkin vuoksi hyödyllinen luomus, vaikka sen elämällä
luonnon järjestyksessä kyllä, lienee joku muukin mahtavampi tarkoitus,
jota emme vielä ole käsittämään tulleet, sillä hämähäkkikin on Jumalan
luoma, ja kaikki kappaleet, mitkä Jumala tehnyt on, ovat sangen hyvät.
"Nyt tulee minun vielä lisätä, ett'ei ilmanlaadun ennustaminen hämähäkin
toimituksista ole minun ilmi saamani ja keksimäni, vaan että se oli eräs
suuri sotaherra, nimeltänsä _Qvatremère Disjonval_, joka sen tuli
ensiksi hoksaamaan. Hän oli vuonna 1787 Hollantiin vankeuteen joutunut,
ja 7 vuotta ikävissään Utrechtin linnassa viettäen kokenut aikaansa
huvittaa hämähäkkien elon ja toimitusten tarkkaamalla; ja siitä, mitä
hän oli tullut heistä oppimaan, taisi hän vuonna 1795 muutamia viikkoja
edeltäpäin sanoa veden tavattoman laskeumisen Reini-joessa. Vuonna 1793
Helmikuun 4:nä päivänä, koska kaikki Hollannin maalla jo luulivat talven
loppuneen, varsinkin kuin päivät olivat erinomattain kauniit ja
lämpimät, ennusti Disjonval suurta ilmanmuutosta, sillä hän havaitsi 3
hämähäkinverkkoa päälletysten, joista ei ollut päivällä ennen alkuakaan
ollut, ja 5 päivää myöhemmin rupesikin vettä kanavissa riittelemään,
kunnes saman kuun 13:nä päivänä kaikki maavedet olivat umpijäässä ja
talvi kovimmallaan.
"Vielä suuremman merkillisyyden saivat hänen hämähäkeistä ottamat
ennustuksensa sodan aikana talvella vuotten 1794 ja 1795 välillä,
jolloin hän niiden kautta saattoi maanmiehensä Ranskalaiset koko
Hollannin maan valloittamaan, jolla keinoin myös itse pääsi
vankeudestansa vapaaksi. Syksyllä edellämainittuna vuotena tiesi hän
ennustaa, niin kylmän talven tulevan, että kaikkein jokein ja kanavain
jäitä pitäisi taidettaman hevosilla kulkea, joka Hollannissa ylen
harvoin tapahtuu. Eikä se nytkään Joulukuun alulla siltä näyttänyt, kuin
olisi hänen ennustuksensa toteutunut, jonka tähden Ranskalaiset jo
rupesivat rauhantekoa Hollantilaisten kanssa tuumaamaan. Ennenkuin
siitä tuli mitään valmista, sai Disjonval salaa laitetuksi sanan
Ranskalaisille, että hämähäkit kerkeämättä ja erinomattain uutterasti
kutoivat verkkojansa monin kerroin, jonka tähden ei suinkaan tarvitsisi
odottaa päälle kahden viikon, ennenkuin kova pakkanen olisi käsissä.
Ranskalaiset uskoivatkin hänen ennustuksensa, luopuivat rauhanteosta, ja
jo ennen Joulukuun loppua tuli niin kova pakkanen, että he 29:nä päivänä
taisivat Waalijoen yli hevosilla ajaa. Mutta kuin pari viikkoa
jälkeenpäin vesi jokiloissa alkoi kohota ja tulla samaskaiseksi,
luultiin ilman jälleen lauhtuvan ja Ranskalaisia hätyyttävän, jos eivät
sitä ennen rientäisi maasta pois. Sentähden lähetti Disjonval jälleen
uuden sanan heille, pakkasen ennen kolmea vuorokautta vielä kovemmaksi
tulevan, ja siinäkin hämähäkit eivät pettäneet häntä. Kolmannella
päivällä tuli kylmä tuuli ja päivällä jälkeen semmoinen pakkanen, että
Ranskalaiset kulkivat jäätä myöten yli Reini-joen Utrechtiin ja
vapauttivat Disjonvalin samassa kuin valloittivat linnankin. Viisi
päivää myöhemmin tuli ilma taas niin lauhaksi eli leudoksi, että
ranskalaisia kenraaleja rupesi peloittamaan, mitenkä saisivat sata
tuhatta sotamiestänsä säilytetyksi Hollannin maassa, sillä heille ei
ollut vielä ennättänyt täyttä ampuvärkkiä tulla. Mutta silloinkin tiesi
Disjonval heitä hämähäkeistänsä lohduttaa ja rohkaista uuden pakkasen
sanomalla, joka ei kauan viipynytkään tulemasta, ja jota seurasi koko
Hollannin maan valloittaminen ja sen joutuminen Ranskalaisten käsiin.
Tästä kertomuksestani huokeasti ymmärtänet senkin, kuinka pienillä
seikoilla usein on suuri vaikutus: jos Disjonval ei olisi vangiksi
joutunut, niin arvattavasti hän ei olisi oppinut hämähäkeistä tulevan
ilman laatua tietämään, ja ilman sitä tiedotta, jonka hän lähetti
Ranskalaisille, olisi sota jo ensi alussansa rauhanteolla päättynyt, ja
Hollanti jäänyt valloittamatta.
"Jos muuten mielesi tekee ruveta hämähäkkejä ilmanennustajina pitämään,
niin on parasta, että itse pitemmän ajan otat vaarin heidän olostansa ja
toimituksistansa kuin myöskin tulevasta ilmanlaadusta; ainoastansa sillä
tavoin totut sukkelasti seuraavan ilman heistä tietämään; niin kaiketi
itse olen tottunut."
_Lönnrot_ (Oulun Wiikko-Sanomissa v. 1853).