Kaikista jumalallisista olennoista metsän haltiat olivat esivanhempiemme
mielestä armahimmat. Luonnollinen olikin siihen syy. Kansa, joka
pääasiallisesti metsästyksestä sai elatuksensa, tietysti enimmin
tarvitsi siinä piirissä hallitsevain haltiain apua. Ukko, yläilmoissa
jyrisijä, saattoi tosin näyttää mahtavammalle, hirmuttavaisemmalle.
Mutta metsän lempeät antiluojat, jotka jokapäiväisen ravinnon soivat,
pysyivät kuitenkin mieluisempana.
Salojen ylinnä hallitsijana oli _Tapio_, kummun ukko, metsän eli
korven kultainen kuningas, salon herra, maan isäntä. Hän oli jo vanha
halliparta mies; havuhattu oli hänellä päässä; naavaturkki yllä. Korkean
hattunsa tähden sai hän itsekin joskus nimen _Hippa. Kuippana_ oli taas
toinen nimi, joka osoitti, että hän oli pitkä varreltaan niinkuin hongat
hänen kankaillansa. Tarkka oli hän kaikissa toimissansa; tarkkuus olikin
välttämätön omaisuus sille, jolla aina oli tekemistä metsän kesyttömäin
karjain kanssa. Hänen rinnallansa rehotti puolisonsa _Mielikki_ (välistä
myös _Mimerkki_ ja _Simanter_) metsän mieluisa emäntä, viidan eukko,
suon emäntä. Hän oli puhdas, kaunismuotoinen vaimo, siniviitassa,
punasukissa. Mielenlaatunsa oli hyvin lempeä ja antelias, josta syystä
häntä mainittiinkin armaaksi antimuoriksi, mieluisaksi, ehtoisaksi
emännäksi. Samaten oli hänkin ylen tarkka ja taitava.
Monimutkaisissa toimissansa tarvitsivat nämät metsän haltiat paljon
apulaisia, josta syystä Tapiolan väki oli sangen lukuisa. Siellä oli
_Nyyrikki_, Tapion poika, mies puhdas eli kaunis, siniviitassa, punainen
kypärä päässä. Siellä oli Tapion tyttäret. Yksi oli _Hillervo_ eli
_Tellervo_, metsän tyttö tylleröinen, keltatukkainen, korea, jolla oli
utupaita, hienot helmat. Toinen oli _Tuulikki_, mielineiti; kolmas pieni
_Tuometar_. Paitsi sitä oli metsän emännän palveluksessa sadoittain
piikoja, tuhansittain käskynkuulijoita. Heitä sanottiin tavallisesti
kaikkia _Metsän tytöiksi_ tai _Sinipiioiksi_; jälkimäisen nimen olivat
saaneet pukunsa tähden. Jokaisella puulajilla oli yksi näitä piikoja
haltiana. Siellä oli _Hongatar_, hyvä emäntä, _Katajatar_, kaunis neiti,
_Pihlajatar_, piika pieni, _Lemmes_, leppien hoitaja. Mutta tuomi, tuttu
muista puista, armain kaikista kasveista, oli saanut haltiakseen yhden
Tapion omista tyttäristä. Samaten näkyy eri elävälajeiilakin olleen eri
haltiansa. _Käreitär_ esim. oli kettujen emona. _Hongatar_ oli ollut
karhun imettäjänä ja itse metsän emäntä tuudittajana. Oravaa, jonka
hienot nahkaset rahoina kulki, hoiti Tapion oma poika Nyyrikki, ja
Tapion tytär Hillervo piti huolta kalliista sankosta. Paitsi yllä
nimettyjä sinipiikoja oli vielä yksi nimetöin. Mutta vaikka nimetöinnä,
oli tämä kuitenkin suurimmassa kunniassa, sillä hän oli hyvin vireä
toimissaan. Useammin kuin ketään muuta hänen hänen sisaruksistaan
rukoeltiin siis avuksi tätä _metsän piikaa pikkaraista_, simasuuta,
simapillin puhujaa.
Asuntonsa oli Tapiolaisilla suurten soiden takana, Pohjan perillä,
jylhimmän, korven keskellä. Siellä kuumoitti _Tapio_- eli _Tuomivaaran_
eli _Lumimäen_ etelärinteellä, keskeltä varvikkoa, _Metsolan_ eli
_Tapiolan_ talo, muilla nimillä myös _Havulinnaksi, Lumilinnaksi,
Sarvilinnaksi_ sanottu. Linnaa seisoi koko kolme vierekkäin: yksi
puinen, toinen luinen, kolmas kivinen linna. Näissä asuskeli Tapio
väkinensä, aarteinensa. Hänen avarassa aitassaan, jonka kulta-avaimet
aina riippuivat renkaassa itse emännän vyöllä, seisoi kultaisen kunnaan
keskellä, mättään päällä, metinen amme, hapata hihitellen. Toisten
taruin mukaan oli taas siinä kannellinen arkku eli lipas, täynnä simaa
eli mettä, Tapiolan makeata olutta. Siitäpä olikin Mielikki liikanimensä
Simanter saanut, kuin hänellä oli siman lähde hallussaan. Tapiolan
suurinna rikkautena oli kuitenkin hänen karjansa, metsän moninaiset
elävät ja linnut.
Kaikkinapa aikoina ja kaikille pyytäjille ei metsän viljaa suotukaan.
Välistä nukkui metsän emäntä kaiken päivää, eikä viitsinytkään nousta
aittaansa avaamaan. Taikka jos istuikin valvehella, niin istui hän
kaiken väkensä kanssa arkipaidoissa, ryvenneissä ryysyissä, kaskivirsut
jaloissa. Muotonsakin oli musta, pesemätöin, koko katsanto kamala. Sillä
ne näyttivät tulijalle, ett'ei hän ollut heille suotu vieras.
Toista aivan oli, kuin metsään astui tarkka joutsen jännittäjä, rivakka
suksimies, joka osasi hiihtää salon impien iloksi, metsän emännän
mieliksi. Vielä enemmän tervetullut oli hän jos paitsi sitä myös taisi
laulaa mahtavat loihtulaulut ja hyvillä antimilla taivuttaa puoleensa
metsän haltiain mielet. Metsän piika pikkarainen silloin kohta alkoi
soittaa simapilliään, kunne sai metsän emännän herätetyksi unesta. Tämä
nousi kiireesti ja puki päälleen parahat pyhäpukunsa, oikein antipaidat,
onnihameet. Käsiinsä hän pani kultakääreet, sormiinsa kultasormukset,
päähänsä kultapätineet, korviinsa kultarenkaat, kaulaansa heleät helmet.
Samaten muu Tapion väki kaikki kullassa kuhisi, hopeassa hohti. Jopa
metsäkin pyhävaatteisiin puettiin: haavat haljakkoihin, lepät
lempihameisiin, hongat hopeavöihin, koivut kultakukkasiin; kuiviin
kantoihinkin ripustettiin kultakalkkaroita. Koko metsään levisi samassa
makein siman haju. Tapion väki näytti itsensä tällä lailla ensin, istuen
komeimmassa linnassaan, joka oli kivestä, kultaisilla ovilla varustettu
ja kuusi kultaista ikkunaa joka kulmanteella. Sitten he riensivät
aukaisemaan aittansa ja laskivat viljan ulos metsämiehen saaliiksi.
Eikä pysähtynyt Metsolan mieluisain haltiain apu siihenkään, että he
päästivät karjansa ulos ampujan pyydettäväksi. He myös auttoivat häntä
sitä saavuttaessa. Nyyrikki veisti pilkut puihin, rakensi rastit
vaarojen kukkuloille, niin että metsämies osasi juuri sille paikalle,
missä saalista runsaimmalta löytyi. Tuulikki, Tapion tytär, ajoi viljan
ulos piiloista aukeille ahoille. Kuin vilja oli laiska juoksussansa, hän
joudutti sitä koivuisella vitsallaan. Fanipa hän myös kämmenensä
molemmin puolin aidaksi, ett'ei elävät uralta poikkeisi. Jospa he
kuitenkin läksivät syrjään, Tuulikki kaappasi ne korvista tai sarvista
kiinni ja talutti takaisin. Haot kaikki sysäsi hän pois tieltä, katkaisi
vastaan sattuvat puut ja kaatoi aidat, ett'ei mikään olisi kululle
esteenä. Niin-ikään hän laittoi sillat ja portaat vesien, soitten yli,
vieläpä veteli kosken kuohuistakin läpi. Tällä tavoin toi hän viljan
aivan pyytäjän saapuville. Toisin kerroin taas, kuin metsän elävät kovin
arkoja olivat, Tellervo, Tapion toinen tytär, ynnä Mielikki, metsän
emäntä, itsekin tulivat kytkemään ne kiinni, ett'ei pääsisi metsämiehen
likeltä pakenemaan.
Kesäajoin nähtiin saloilla paitsi Tapiolan karjoja myös ihmisten kesyt
karjat. Navetoissa olivat ne, niinkuin jo tiedämme, yksistään Ukon
suojan alla. Ulkonakin hän ilman impien ja lähdeneitojen avulla piti
huolta heistä. Mutta enimmiten oli tämä hoito kuitenkin metsän
varsinaisten haltiain, Tapion väen, toimena. Mielikki, laveakämmen
karjan eukko, laittoi pisimmät piikansa, parahat palkkalaisensa,
Hongattaren ja Katajattaren, ynnä myös tyttärensä Tellervon sekä
Tuomettaren karjalle paimeniksi. Tellervo suki lehmät sileiksi, ja
saattoi ne illalla takaisin taloon, maitolampi lautasilla. Nyyrikki
latoi petäjät latvoinensa, pisti pitkät kuuset portaiksi veteliin
paikkoihin, ett'ei karja niihin uppoutuisi. Jospa ei karja itsestään
kotihin mennyt, Pihlajatar ja Katajatar katkoivat koivuvitsat ja ajoivat
sen odottelevan emännän luokse. Itse Tapio ukko, sillä aikaa kuin lehmät
saloa samoelivat, pani koirillensa (karhuille ja susille) sieraimiin
sienet, ett'ei heille tuntuisi karjan haisu. Samaten sitoi hän heiltä
silmät umpeen, kääri korvat, ett'eivät mitään näkisi eikä kuulisi, mistä
paha himo voi nousta. Jospa he kuitenkin olivat karjasta tiedon saaneet,
hän vei ne kokonaan pois, kätki koloihin, kytki kiinni hopeisilla
hihnoilla ja sitoi kuonot vaskisilla tai rautaisilla turpasuitsilla.
Näin kertovat vanhat runot Tapion väestä. Toiset tarut ja pakanuuden
ajasta vielä säilyneet taikatemput mainitsevat sitä vastaan karjan ja
myös peltojen haltiaksi _Kekrin_ eli _Köyrin_. Oliko tämä Kekri sama
kuin Tapio, vai lieneekö se, niinkuin luultavammalle näyttää, itse
taivaan Ukon liikanimiä, sitä ei nykyänsä vielä voi varmaan päättää.
_Krohn_.