1. Tarinoita.

1.

Mies sanoi toiselle, joka suuresti kehui oppiaan: "Jos minä tietäisin

kaikki, mitä et sinä vielä tiedä, niin olisin minä oppinein mies koko

maan piirissä."

2.

"Minkä tähden on teillä harmaapäänä vielä musta parta?" kysyi

matkalainen ukolta. "Sen tähden", vastasi ukko, "että hiukseni ovat

kahtakymmentä vuotta vanhemmat partaani."

3.

Talonpoika löi lapiolla naapurinsa koiran kuolijaksi, jonka tähden hän

joutui oikeuteen. "Mitä varten olet sinä naapurisi koiran lapiolla

tappanut?" kysyi tuomari. "Se puri minua", vastasi talonpoika. "Miksi et

sinä tuota varrella rangaisnut?" sanoi tuomari. "Eipä hänkään minua

hännällänsä purrut", oli vastaus.

4.

Asianajaja, joka ihmisten riidellessä oli rikastunut, teki testamentin

ja lahjoitti kaiken omaisuutensa hulluille, mainiten: "hulluilta minä

sen saanutkin olen."

5.

Kaksi miestä joutui tiellä vastasuin. Yksi sanoi ylpeästi: "pois tieltä;

minä en lurjusta pakene." Toinen äänsi: "mutta minä pakenen", ja meni

tieltä pois.

6.

Ruhtinas kohtasi muinoin tylyn miehen, jonka hän palkolliseksi luuli, ja

kysyi häneltä: "kuka sinun isäntäsi on?" "Itse olen isäntäni," vastasi

mies ynseästi, ruhtinasta tuntematta. "Ah, sinulla on huono isäntä"

sanoi ruhtinas, ja käänsi hänelle selkänsä.

7.

Kuningas tapasi talvella köyhän miehen, jolla olivat melkoisen kepeät

vaatteet pakkaista vastaan. Kuningas alkoi puheen ja valitti viluansa.

"Jos te, armollisin Majesteetti, tekisitte niin kuin minäkin, -- ei

sitten vilu teitä haittaisi", sanoi köyhä. "Kuinkas sinä teet?" kysyi

kuningas. "Minä kannan nyt päälläni kaikki vaatteeni", vastasi köyhä.

8.

Eräs arkaluontoinen herra kaupungissa sai haavan sormeensa. Hän alkoi

suurella kiireellä kutsua lääkärin verta sulkemaan. Lääkäri tuli ja,

nähtyänsä pienen haavan, lähetti kutsujan samalla kiireellä apteekista

lääkitystä tuomaan. Tämän tähden kysyi haavoitettu: "onko haava aivan

vaarallinen?" "Ei suinkaan", vastasi lääkäri; "vaan jos ei joutua tehdä,

niin se paranee lääkityksettä."

9.

Valtakunnan hovissa aterialle istuttaessa kielsi kuningas, pilalla,

panemasta lusikkaa yhdelle herralle, jonka hän tiesi sukkelaksi

mieheksi, ja kuin liemiruokaa eteen annettiin, sanoi hän: "se on konna,

joka ei lientä syö". Herra ei huolinut lusikkaa vaatia, vaan teki sen

itsellensä leivän kuoresta, jonka myös söi, ja sitte sanoi: "se on mies,

joka lusikkansa syö".

10.

Ennen, kuin matkustaja antoi ajaa yli huonon sillan, kysyi hän

kyytipojalta: "eiköhän tässä liene kukaan veteen hukkunut?" "Ei

suinkaan", vastasi kyytipoika. "Menneellä viikolla upposi tähän veljeni;

vaan sekin löydettiin jälleen toisena päivänä."

11.

Ratsasmieheltä, joka hevoistansa vaan yhdeltä sivulta ahkerasti

kannusti, kysyi toinen: "eikö sinulla ole kannuksia molemmissa

kantapäissäs?" "Ei tarvitse", vastasi hän; "kuin minä saan yhden sivun

kulkemaan, niin toinenkin mukaan menee."

12.

Akka haasteli ihmeitä toiselle ja sanoi myös nähneensä kalmistossa

aaveen, joka päätöinnä irvisti hänelle. "Kuinka se sitte irvisti, kuin

ei sillä päätä eikä hampaita ollut?" kysyi toinen. "No, sanoppas sitä

ihmettä, kaima kulta!" vastasi akka.

13.

Varkaan yöllä tultua köyhän miehen majaan ja nurkissa etsien jotakin

saadaksensa, mainitsi köyhä vuoteelta: "mitäs, veikkonen, siellä

pimeässä turhaa etsit, kussa en minä päivälläkään mitään löydä!"

14.

Torppari, joka lähetettiin kantamaan ruohoilla peitetyssä korissa

krapuja isäntänsä ystävälle toisessa kylässä, tahtoi tien vieressä

korinsa sivulla vähän levähtää; mutta nukkui uneen, ja sillä aikaa

menivät kravut korista tiehensä. Surkeilla silmillä katseli hän nyt

tyhjää koria, ja lähti kori kädessä kuitenkin kirjettä viemään. Kirjeen

saaja luki sen, ja sanoi siinä krapujakin olevan. "Kiitos Jumalan, että

ne ovat siellä", huusi torppari; "minä luulin niiden tiellä hävinneen."

15.

Suuri ja lihava herra vaelsi jotenkin myöhään kaupunkia kohdin ja kysyi

talonpojalta, joka, palaten samasta kaupungista, tiellä hänen vastaansa

tuli: "luuletkos minun vielä kaupungin portista läpitse pääseväni?"

"Aivan hyvin, herra", vastasi talonpoika; "pääsin minä siitä aamulla

heinäkuormankin kanssa."

16.

Kauan aikaa kotoa pois oltuansa palasi herra vieraasta valtakunnasta

jälleen kotomaalle, ja kohtasi tiellä talonpojan, kotoisin samoilta

paikoilta. Tältä tiedusteli hän maansa asioita ja kysyi myös: "vieläkö

siellä on niin monta narria kuin ennen?" "Ei enää teidän matkaan

mentyänne", vastasi talonpoika.

17.

Tyhmä mies tapasi ankeriaan hernemaassansa järven rannalla, ja luuli sen

käärmeeksi. Tämän sai hän suljetuksi tuohikonttiin ja vei paatilla

upottaaksensa järveen. Ankerias, veteen päästyä, rupesi mutkaellen

uimaan, jota katsellen mies sanoi "ähäh, nyt saat siellä kimarrellen

kuolla."

18.

Mies valitti lääkärille poikansa kivuloisuutta, josta ei saunakaan ole

auttanut, ja kysyi häneltä neuvoa sen parantamiseen. "Vahvista häntä

ammeessa vilulla vedellä", sanoi lääkäri. "Eikö veteen mitäkään lisäksi

panna?" kysyi mies. "Ei muuta kuin poika", vastasi lääkäri.

_Juteini_ (Judén).

Uusi suomalainen lukemisto · 第 12 / 153 题