Kolme odotuksen yötä
näännyin, Herra, edessäs,
toivoin armos viime työtä,
varroin lähtökäskyäs.
Maahan minut uskoineni
tilin tiukin hetki löi:
häpeää on pyhyyteni,
-- turhaan iloos ikävöi,
turha sen on taivasretki,
elon ken myi pyhyyteen,
sen ei tuskaa kuolon hetki
tuudi uneen rauhaiseen.
Ei se synninlapsen lailla
nouse taivaan taaton luo,
sielulleen ken elon mailla
elon vapahdust' ei suo,
jonka sääli muita muisti,
omaa sieluaan ei lain,
siunas eloa, mut suisti
rakkautensa kaihon vain.
Syyttäin häntä sielu vainoo
teillä taivaan ainiaan:
'Vapahtajan' olit ainoo,
-- ikuisehen kuolemaan
myit mun ennen syntymääni,
-- miks et vertas antanut,
sydämelläs ikävääni
eloon suureen ruokkinut --!
Rauhatta nyt aave harhaan
iäti, sä harhaat myös.
Häpeään myit osas parhaan;
luojan --, lunastajantyös! --
* * * * *
Herra, vielä armon anon,
Herra, vielä voimas suo:
tahdon tuta elon janon,
tahdon rientää elon luo,
jaloin paljain käydä halaan,
tieni hurmein kostuttaa,
jotta joka askel-alaan
verenkukka versoaa;
suudelmin maan tahdon peittää
ihmiselon polkeman,
tielle sydämeni heittää,
tomuun eteen kulkijan;
maassa matain, sovitusta
pyytää pyhän elämän,
rukoella siunausta
tuonen unhon lempeän!
Jalanjälki jok'ainoa..
Jalanjälki jok'ainoa peitä,
lumi, vaippahas valkoiseen,
iki-yö, syvin varjosi heitä
yli kulkijan uupuneen,
meri unhon, yllätä salaa
joka muisto, mi jää elostain,
joka kaiku, mi viestinä palaa
taa taivalten lauluttomain;
jos ei kerran voittajahurmaa
sydän kiusattu tuntea saa,
jos ei korpi, nyt sielun mi surmaa,
ole kaihoni kallein maa,
jos ei päivännousua kerran
soi virteni hehkuen,
jos ei rakkaus Herrain Herran
puhu suusta mun, ihmisen!
Pääsiäisvirsi.
Niin pitkät taivaan tantereet,
niin harmaa laki taivaan.
Niin taajat virsi-saattueet
on taivahilta anelleet
apua ihmisvaivaan.
Niin turha pyyntö, rukous,
niin kallis sielun kaipuu.
On vaiti itku, vaikerrus,
maan ääri vait' on, odotus
vain mykkä maille vaipuu.
Kyll' äiti poikaans' odottaa
maailman teiltä kotiin,
ja impi iloon-noutajaa,
-- vaan poika kaihoo kunniaa
ja pyytää pyhiin sotiin.
Näin monet iät vierreet on
ja vierii, vierii yhä.
On taivaan ääri iloton
ja pyyntöön mielen aution
ei vastaa päivä pyhä.
Kevät.