Ensimmäinen kohtaus.
Leiri Walesissa.
(Salisbury ja muudan sotapäällikkö tulevat.)
PÄÄLLIKKÖ.
Jo kymmenen on päivää odotettu
Ja vaivoin joukot koossa pidetty,
Ja viel' ei mitään kuninkaasta kuulu;
Siis hajotkaamme kaikki. Hyvästi!
SALISBURY.
Viel' yksi päivä, kunnon walesilainen!
Kuningas kokonansa sinuun luottaa.
PÄÄLLIKKÖ.
Luulevat hänen kuolleen; emme jää.
Kaikk' kuihtuneet on maassa laakerpuut,
Ja ilmaraanat tähtiäkin uhkaa,
Verisnä maahan katsoo kalvas kuu,
Tuhoa kuiskaa kälpeet ennustajat,
Kamaltuu rikkaat, rosvot tanssii, telmii,
Nuo peloissaan, ett' ilonsa he hukkaa,
Nää sodasta ja ryöstöst' iloissaan.
Kuningasten surmaa taikka kukistusta
Tää tietää. -- Hyvästi! Kaikk' karkaavat,
Kuninkaan kuolleeksi kun luulevat.
(Menee.)
SALISBURY.
Ah, Richard! Raskaan mielen silmillä
Näen kunniasi, tähden lennon lailla,
Putoovan taivaalt' alhaisehen maahan,
Sun päiväs länteen laskee itkustellen,
Tuhoista myrskyilmaa ennustellen.
Vihollisleiriin ystäväsi kääntyy.
Ja itse onni sulle nurjaks vääntyy.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Bolingbroken leiri Bristolissa.
(Bolingbroke, York, Northumberland, Percy, Willoughby,
Ross; perällä Bushy ja Green vankeina.)
BOLINGBROKE.
Nuo miehet esiin tuokaa! -- Green ja Bushy,
En tahdo sielujanne kiduttaa --
Kosk' ovat ruumiist' eriävät kohta --
Paheksimalla kurjaa elämäänne:
Se armotonta ois; mut käsistäni
Verenne pestäkseni, tahdon tässä
Selittää julki kuolemanne syyt.
Kuninkaan, jalon prinssin, eksytitte;
Suvulta, muodolt' onnellisen miehen
Te onnettomaks teitte, rumensitte;
Te syntihetkinänne rikoitte
Hänen ja hänen puolisonsa välin;
Kuninkaanvuoteen rauhan häiritsitte;
Kuningattaren armaan suloposket
Te sokaisitte kyyneleillä, joita
Pakotti ilmi oma ilkityönne.
Ma itse, sukuoikeudelta prinssi,
Kuninkaan ystävä ja heimolainen, --
Siks kunnes saitte minut epäiltäväks, --
Kumarsin sorrollenne niskani,
Vieraisiin pilviin huokaukseni huo'uin,
Maanpaon leipää syöden katkeraa,
Te alusmaillani kun mässäsitte,
Puritte puistot, metsät kaasitte,
Revitte vaakunani ikkunoista
Ja mielilauseeni, -- ei mitään jäänyt,
Pait lämmin vereni ja maineheni,
Mailmalle aateluuttan' osoittamaan.
Nää syyt ja enemmän, niin enemmänkin,
Kuin nämä kaksittuina, kuoloon teidät
On tuominneet. -- Te, herrat, teloitukseen
Ja surman kouriin toimittakaa heidät.
BUSHY.
Minulle tervetulleemp' isku surman
Kuin Englannille Bolingbroke. -- Hyvästi!
GREEN.
Vie taivas sielumme, se mulla lohtu,
Mut vääryys piinaan joutuu helvettiin.
BOLINGBROKE.
Nyt toimeen tuomio, Northumberland!
(Northumberland y.m. poistuvat, Bushy ja Green mukanaan.)
Kuningatar siis luonanne on, setä?
Pidelkää, Herran tähden, hyvin häntä.
Lähetän hälle nöyrät terveiset,
Te perille ne viekää huolekkaasti.
YORK.
Täält' ylimyksen laitoin viemään kirjeen,
Joss' ystävyytenne ma tarkkaan kerroin.
BOLINGBROKE.
Suur' kiitos, jalo setä! -- Taistoon nyt
Glendoweria ja kumppaneitaan vastaan!
Hetkeksi työhön, sitten juhlanpitoon!
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Walesin rannikko. Etäällä linna.
(Torventoitauksia ja sotasoittoa. Kuningas Richard,
Carlislen piispa, Aumerle ja sotamiehiä tulee.)
KUNINGAS RICHARD.
Barkloughly-linnako se tuo on, niinkö?
AUMERLE.
Niin, herra. Miltä teistä tuntuu ilma,
Kun meren hyökylaineet ovat ohi?
KUNINGAS RICHARD.
Hyvältä tieten: itken ilosta,
Kun valtakunnassani taaskin seison. --
Maa kallis, käsi tää sua tervehtää,
Kun kapinoivat ratsun kavioilla
Sua haavoittaa! Kuin äiti, joka lastaan
Taas pitkäst' aikaa kohtaa, sitä itkein
Ja hymyellen hyväilee, niin minäi
Hymykyynelin sua, maani, tervehdän
Ja valtakäsin hivelen. Maa armas,
Kuninkaas vihamiestä älä ruoki,
Sen rosmomielt' älä maireell' ilahuta,
Vaan lukit, jotka myrkyn sinust' imee,[15]
Ja hitaat sammakot sen laita tielle
Haitaksi kavaltaja-jalalle,
Jok' askelin sua polkee väkinäisin.
Vihollistani polta nokkosilla,
Ja jos hän poveltasi kukkaa tapaa,
Sen pane vartijaksi luihu kyy,
Min kaksoiskielen kuolettava pisto
Kuninkaas vihamiehiin surman syöksee. --
Manaust' älkää tyhjäks ilkkuko:
On tällä maalla tunto, ja nuo kivet
Sotureiks ennen asestuu, kuin kaatuu
Kapinan miekkaan syntyvaltias.
PIISPA.
Rohkeutta, vain! Se valta, joka teidät
Kuninkaaks loi, myös kuningasta suojaa.
Apua taivaan tulee meidän käyttää,
Ei hylkiä; jos, näet, taivas tahtoo,
Mut emme me, niin silloin taivaan tarjon
Ja avun hylkäämme ja pelastuksen.
AUMERLE.
Hän tarkoittaa, ett' ollaan liian veltot:
Tää huolettomuus Bolingbrokelle
Vain hankkii apua ja ystäviä.
KUNINGAS RICHARD.
Sa, lohtumaton lanko! Etkö tiedä:
Kun taivaan urkkivainen silmä piilee
Maapallon taa, valaisten alamailmaa,
Niin varkaat, rosvot täällä näkymättä
Ryöstön ja murhan verhoissa liikkuu;
Mut kun se tämän maisen käyrän takaa
Tulestaa idän honkain ylväät latvat
Ja säteen heittää rikoksien pesiin,
Niin murha, petos, inha synti siinä
Alasti seisoo, kammoks itsellensä,
Yön verho harteilta kun riuhtaistaan.
Niin Bolingbroke, tuo petturi ja varas, --
Jok' yössä mässännyt on kaiken aikaa,
Kun antipoodeissa me oleksimme, --
Kun näkee meidän idän istuimelle
Nyt nousevan, niin otsallansa petos
Punastuu eikä päivän silmää kestä,
Vaan itsekammost' ilkitöitään säikkyy.
Ei kaikki ärjyn meren vedet voi
Voidetta pestä voidellusta päästä;
Ei kuolevaisen henkäys luovuttaa
Jumalan valikoimaa edusmiestä;
Jokaista kohti, joka kultakruunuun
Käskystä Bolingbroken miekoin koskee,
On taivaan Jumalalla palkoissansa
Richardin suojaks kirkas enkeli;
Eik' enkeleille kestä lapset maan:
Oikeutta taivas turvaa ainiaan.
(Salisbury tulee.)
Terveeksi! Lähelläkö joukkonne?
SALISBURY.
Ei lähellä, ei myöskään kauempana
Kuin heikko käsi tää. Kielt' ohjaa harmi
Ja epätoivost' yksin haastaa käskee.
Yks päivä liian myöhä, varon minä,
Pimitti kaikki maisen onnes päivät.
Palauta eilispäivä, käännä aika,
Ja kaksitoistatuhat sull' on miestä!
Tuo liian myöhä päivä, päivä hallan,
Vei ystäväs ja ilon, onnen, vallan.
Kun walesilaiset kuuli sinun kuolleen,
Het' yhtyivät he Bolingbroken puoleen.
AUMERLE.
Huoletta, valtias! Miks noin kalpenette?
KUNINGAS RICHARD.
Kakskymmentuhantisen joukon veri
Heloitti poskillain; nyt on se pois.
Ja kunnes poski taas sen veren perii,
Mull' eikö syytä kalvistua ois?
Ken tahtoo pelastua, pakoon nyt!
Mun loistoni on aika ryöttänyt.
AUMERLE.
Rohkeutta! Muistakaa, ken olette.
KUNINGAS RICHARD.
Niin, unohduin: kuningas enkö ole?
Herää, sä hidas majesteetti! Nukut.
Kuninkaan nimi hyvin satatuhat
On nimeä. Ylös, ylös, nimeni!
Sun kirkkauttas halpa alamainen
Tavoittelee. -- Kuninkaan suosikit,
Ylös katse maasta! Korkeit' olemme;
Siis korkeit' aatelkaamme! Kyllin vahva
York-setä meit' on auttamaan. -- Ken tuossa?
(Scroop tulee.)
SCROOP.
Enemmän kuninkaalle onnea.
Kuin mitä tuo tää surunvoipa kieli?
KUNINGAS RICHARD.
Avoin on korvani ja sydän valmis;
Sanasi pahin maallinen on kato.
Viedäänkö valtani? Se toi vain huolta,
Ja katoako huolist' olla vapaa?
Bolingbroke yhtä suureks yrittääkö
Kuin mekin? Suuremmaks ei voi hän tulla.
Jos Jumalaa hän palvelee, niin samoin
Teen minäkin, ja siinä ollaan yhtä.
Kapinass' onko maa? Sit' en voi auttaa;
Se rikkoo Jumalaa ja meitä vastaan.
Kirousta huuda, hukkaa, hävitystä!
Pahint' on kuolo, mutta täyttymystä.
SCROOP.
Näen ilolla, ett' olette niin valmis
Tuhonne sanomia kuulemaan,
Kuin myrskypäivä ajaton, jok' ajaa
Hopeavirrat termäns' upottamaan,
Ikäänkuin mailma liukeis kyyneliksi,
Niin rajains' yli Bolingbroken raivo
Myös paisuu, peittäin peljästyneen maanne
Kovalla raudalla ja sydämmillä
Rautaakin kovemmilla. Halliparta
Kiireensä kaljun kuninkuuttas vastaan
Kypäriin pukee; poika tyttöääntään
Karaisee, hennot jäsenensä puuttain
Teräkseen jäykkään kruunuasi vastaan;
Papitkin kuolettavast' elfenpuusta
Virittää jousta valtakuntaas vastaan;
Naiskehrääjäkin ruosteist' iskee peistä
Valtikkaas vastaan; kaikki kapinoi,
Pahemmin käy kuin kertoakaan voi.
KUNINGAS RICHARD.
Noin pahaa kerrot liian, liian hyvin.
Mut miss' on kreivi Wiltshire? Missä Bagot?
Ja kuink' on Bushyn laita? Missä Green?
-- kun verivihollisen sallivat
Mitata häirimättä rajojamme.
Jos voitamme, niin menee heiltä pää.
Sopivat varmaan Bolingbroken kanssa.
SCROOP.
Niin, totta, majesteetti, sopivat.
KUNINGAS RICHARD.
Oi, konnat, käärmeet, iki-kirotut!
Oi, koirat, jotka häntii joka miestä!
Kyyt, jotka sydänverin lämmitetyt,
Sydäntän' äimii! Kolme Juudasta,
Kolmasti kukin häijympi kuin Juudas!
Vai rauhan? Siitä horna sotaa käyköön
Riettaita heidän sielujansa vastaan!
SCROOP.
Kun lempi armas vaihtaa luonnett',
Vihaksi verisimmäksi se muuttuu.
Kirous peruuttakaa; rauhan solmi
Pää, eikä käsi; kiroomanne nuo jo
Tuiminta kalman turmaa kokivat:
Maan alla kuopattuina makaavat.
AUMERLE.
Siis kuolleet Bushy, Green ja kreivi Wiltshire?
SCROOP.
Niin, kaikki Bristolissa mestatut.
AUMERLE.
Miss' isä herttua on joukkoineen?
KUNINGAS RICHARD.
Vähät siitä; lohdusta ei sanaakaan!
Vain haudat, madot, ristit juttunamme!
Paperiks tomua, ja kyynelsilmä
Maan povelle nyt surun piirtäköön!
Mut puhutaanpa testamentista,
Valitaan toimimiehet: -- ei, ei toki! --
Mit' oisi meillä testamentattavaa,
Pait virkaheitto ruumis maaemolle?
Henkemme; maamme, kaikk' on Bolingbroken;
Ei muuta meillä omaa, kuin vain kuolo
Ja tämä pieni muru kuivaa maata,
Jok' on vain multakääre luillemme.
Mut, Herran tähden, istukaamme maahan
Hokemaan kuningasten kuolemasta
Satuja surkeita: ken hukkui sotaan,
Ken syöstiin vallastansa, ketä syöstyn
Vainoili haamu, kuka myrkkyjuoman
Sai vaimoltaan, ken unessa sai surman, --
Tapetut kaikki; sillä kruunussa
Tuoss' ontelossa, joka kuolevaisen
Kuninkaan otsaa kiertää, kuolemalla
On hovinsa; se koirus siinä istuu,
Kuninkaan valtaa nauraa, komeutt' ilkkuu;
Henkäyksen ajan hänen valtiasta
Suo näytellä, pelottaa, katsein tappaa;
Herättää turhan häness' itseluulon,
Ett' on tuo liha, hengen saartovalli,
Lujinta vaskea; näin kujeiltuaan,
Se vihdoin tulee, neulasella murtaa
Tuon linnan ja -- hyvästi, kuningas!
Päät peittoon! Juhlamenoin ivaatteko
Lihaa ja verta? Pois, pois kunnioitus,
Tavat ja muodot, arvon osoitukset!
Minusta kaiken aikaa erehdyitte;
Kuin tekin, leiväst' elän, puutteen tiedän,
Surua tunnen, ystäviä kaipaan.
Noin alamaistuneina, kuinka voitte
Mua pitää kuninkaana?
PIISPA.
Viisas, tietkää,
Tuhosta kohdanneest' ei huoliin vaivu,
Vaan huolell' estää tuhon kohtaamasta.
Vihollispelko, joka voiman lamaa,
Nulona lisää vihollisen voimaa,
Ja oma tyhmyys kääntyy teitä vastaan.
Tuhoks on pelko; pahempaa ei taisto:
Ken taistoon kuolee, kuolon kuolettaa,
Mut kuolon pelko kuoloon orjuuttaa.
AUMERLE.
Isäni voima käskekäätte tuoda,
Jäsenest' yrittäkää ruumis luoda.
KUNINGAS RICHARD.
Se moite sattui. -- Bolingbroke, ma vielä
Sun kanssas iskun vaihdan elon tiellä.
Nuo pelon kuumeenväreet tuuli vie.
Omansa jälleen voittaa helppo lie. --
Scroop, missä setä joukkoineen nyt on?
Puhu iloks, vaikk' on katsees iloton.
SCROOP.
Tavataan taivaan värist' ennustaa,
Millaiset nousevan on päivän tavat;
Niin synkkä katseenikin ilmoittaa.
Ett' yhä synkät mull' on kerrottavat.
Osoitan mestaajaa, kun viime hetkeen
Pahimman sanottavani ma säästän:
Setänne yhtynyt on Bolingbrokeen;
Pohjoiset linnat antauneet on kaikki;
Eteläss' aateli on varusteissa
Ja hänen puoltaan.
KUNINGAS RICHARD.
Kylliks olen kuullut.
Kirottu lanko, joka pois mun johdit
Tuolt' epätoivon ihanalta tieltä!
Mitä nyt sanot! Mikä nyt jää lohduks?
Sit' ijäti ma vihaan, jumal'auta,
Ken vielä mulle lohdutusta tarjoo.
Flint-linnaan surut hautaan; murheen valta
Se valtaveron vaatii valtialta.
Väkeni menköön, kotiin rientäköön!
Ken viljaa toivoo, maata kyntäköön!
Minull' ei mitään. -- Turha soittaa suuta;
Ei mitkään neuvot päätöstäni muuta.
AUMERLE.
Sananen vain!
KUNINGAS RICHARD.
Se kahdesti mun sokaa,
Ken minuun vielä syytää maireen lokaa.
Erille joukot! Yöstä Richardin
Pois Bolingbroken päivänpaisteihin!
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Wales. Flint-linnan edustalla.
(Bolingbroke sotajoukkoineen, liehuvin lipuin ja
helisevin soitoin, York, Northumberland y. m. tulevat.)
BOLINGBROKE.
Täst' urkinnasta näemme siis, ett' ovat
Hajalla walesilaiset, että Salisbury
On kuningasta vastassa, jok' äsken
Harvoine ystävineen maalle nousi.
NORTHUMBERLAND.
Hyviä, ihania uutisia:
Pää Richardin lähellä tässä piilee.
YORK.
Sanoa sopisi Northumberlandin:
Kuningas Richardin! -- Voi tuhon päivää,
Kun voidellunkin pään näin täytyy piillä!
NORTHUMBERLAND.
Te erehdyitte; lyhyt ollakseni,
Typistin arvon.
YORK.
Ennen aikaan oisi
Typistys moinen tehnyt sen, ett' oisi
Lyhy'in puhumin hän typistänyt
Pään teiltä moisen päättömyyden vuoksi.
BOLINGBROKE.
Otatte hairaan enemmän kuin tulis.
YORK.
Te hairaan otatte, jos enemmän
Te otatte kuin tulee. Taivas kostaa!
BOLINGBROKE.
Sen tiedän; siksi tahtoansa vastaan
En asetukaan. -- Vaan ken tulee tuossa?
(Percy tulee)
Kah! Terve, Henrik! Eikö antau linna?
PERCY.
Kuninkaallinen siin' on varustus,
Jok' estää pääsyn.
BOLINGBROKE.
Kuninkaallinenko?
Ei kuningasta siellä?
PERCY.
On kuin onkin,
Kuningas siellä on: kuningas Richard
Kivi- ja kalkkikehäss' asuu siinä
Ja hänen kanssaan Salisbury, Aumerle
Ja Stephan Scroop, lisäksi eräs pappi,
Arvoisa mies, en saanut tietää, kuka.
NORTHUMBERLAND.
Carlislen piispa varmaan.
BOLINGBROKE (Northumberlandille).
Jalo loordi,
Tuon vanhan linnan ruottaa lähestykää,
Sen rauenneeseen korvaan vaskitorvest'
Ajakaa rauhan henkäys, sanoen:
Bolingbroke kättä Richard-kuninkaan
Polvillaan suutelee ja valtiaalleen
Vasalliutta tarjoaa ja nöyrää
Uskollisuutta; hänen jalkoihinsa
Ma tulin miekan laskemaan ja vallan,
Jos maanpaon hän peruuttaa ja mulle
Takaisin maani estämättä antaa;
Jos ei, niin ylivoimaani ma käytän
Ja kesän tomut kastan verivirroin,
Joit' itkee lyötyin brittiläisten haavat.
Kuink' onkin Bolingbroken mieltä vastaan
Noin purppuraiseen tulvaan upottaa
Richardin kauniin vallan vehmas kohtu,
Sen nöyrä kunnioitukseni näyttää.
Se viekää ilmoitus; me sillä aikaa
Tään kentän ruohovaipall' astelemme.
(Northumberland lähestyy linnaa, torvensoittaja mukana.)
Pois rummun uhkapärinä nyt jääköön,
Niin että linnan torniin ruhjottuun
Älyttäis rehellinen tarjouksemme.
Kuninkaan ja mun yhdyntämme varmaan
Ois yhtä hirmuinen kuin elementtein,
Tulen ja veden, kun ne jyryll' yhtyy,
Reväisten halki taivaan valjut posket.
Hän olkoon tuli, minä sulja vesi;
Hän jyrähdelköön, minä vain kun maahan
Sateeni valan, maahan, enkä häneen. --
Mars! Tarkatkaa, mik' ilme kuninkaalla.
(Torvi kutsuu keskusteluun, johon linnasta toinen torvi
vastaa. Muureille ilmestyvät kuningas Richard, Carlislen
piispa, Aumerle, Scroop ja Salisbury.)
BOLINGBROKE.
Kas, kas! Kuningas Richard tulee itse,
Kuin päivä, joka idän tuliportist'
Esiintyy, vihan puna otsallaan,
Kun huomaa, miten kateet pilvet tahtoo
Sen loiston himmentää ja soata
Sen heloisata tietä lännen maille.
YORK.
Kuninkaalt' yhä näyttää; nähkääs, silmä
Kuin kotkan kirkas on, ja majesteetin
Se voimaa salamoi. Voi surkeaa!
Noin kauniin näyn tuska tummentaa!
KUNINGAS RICHARD (Northumberlandille).
Me kummastumme; seisoimme jo kauan,
Odottain polves arkaa notkistusta,
Kosk' olen kai lain mukaan kuninkaasi.
Jos olen, kuinka tohtii jäsenesi
Unohtaa maksaa mulle velkaisuuttaan?
Ja jos en ole, näytä Herran käsi,
Jok' erottaa mun hallituksestani.
Ei käsi, joka verta on ja luuta,
Voi valtikkani pyhään kahvaan käydä,
Pait varkain, häväisten tai väkivalloin.
Jos luulet, että kaikki, niinkuin sinä,
Minusta kieroin mielin kiertyy pois,
Ja tyhjäks jään ja ystäviä vaille,
Niin tiedä: kaikkivoipa taivaan Herra
Pilvissä katsoo ruttolaumojaan
Avuksi meille; näiden isku kohtaa
Sen lapsiin syntymättömiin, ken nostaa
Vasallikättä valtiasta vastaan
Ja kalliin kruunun kirkkautta uhkaa.
Sano Herefordille -- tuossa kai hän seisoo --
Ett' ilkipetosta on joka askel,
Mink' astuu täällä. Avaamaan hän tuli
Verisen sodan punatestamentin;
Mut kunnes kruunu rauhass' istuu päässään.
Tuhannen äidin pojan päät ne verin
Rumentaa maamme kukoistavat kasvot
Ja immenkalvaan rauhan muodon muuttaa
Punaiseks vihaksi ja kedon ruohon
Kostuttaa verill' aimo brittiläisten.
NORTHUMBERLAND.
Kuningas taivaan meitä varjelkoon
Kansallis-asein epäkansallisin
Kuningastamme uhkaamasta! Lankos,
Tuo kolminkerroin jalo Henrik Hereford,
Nöyrästi kättäs suutelee ja vannoo
Kunniakkaan haudan kautta, jossa lepää
Kuninkaallisen kantaisäs luut,
Kummankin teidän valtaveren kautta,
Samasta lähteest' alun saaneen virran,
Kautt' uljaan Gauntin käden haudatun,
Kautt' oman arvonsa ja kunniansa,
Jok' enemp' on kuin kaikki valat yhteen:
Ett' ei hän tänne tullutkaan muun vuoksi,
Kuin perioikeuttansa valvomaan
Ja polvin rukoillakseen vapauttansa.
Jos tähän kuninkaallisesti suostut,
Aseensa kirkkaat ruostumaan hän panee,
Heponsa uljaan seimeen, sydämmensä
Alttiiseen majesteetin palvelukseen.
Sen vannoo hän, niin totta kuin on prinssi,
Ja minä ylimyksenä sen takaan.
KUNINGAS RICHARD.
Northumberland, tää kuninkaan on vastuu:
On jalo lanko tänne tervetullut,
Ja kaikki kohtuvaatimuksensa
On vastaan sanomatta täytettävät.
Puhujalahjaas suloisinta käyttäin,
Vie hellät terveiseni armaan korvaan.
(Northumberland palajaa Bolingbroken luo.)
(Aumerlelle.)
On alentavaa meille, -- eikö totta, --
Noin kurja käytös ja noin nöyrä puhe.
Takaisin kutsunko Northumberlandin,
Ja konnan haastan taisteluun ja kuolen?
AUMERLE.
Ei, älkää; sulosanoin taistelkaamme,
Siks kunnes ystäviltä avun saamme.
KUNINGAS RICHARD.
Oi, taivaan herra! että tämä kieli,
Jok' ankaraan maanpakoon tuomitsi
Tuon korskan miehen, mairitellen pyörtää
Nyt sanansa! Josp' oisin yhtä suuri
Kuin tuskani, tai pienemp' arvoani!
Tai unhottaa jos voisin, mitä olin,
Tai olla muistamatta, mitä nyt
Mun täytyy olla! Paisut, ylvä sydän!
Vapaasti lyö vain, koska vihamieskin
Vapaasti sua lyödä saa ja mua.
AUMERLE.
Northumberland Herefordin luota palaa.
KUNINGAS RICHARD.
Mitä kuninkaan nyt tulee? Nöyrtyäkö?
Sen tekee kuningas, Vai heittää valta?
Kuningas taipuu. Kuninkaanko nimi
Myös menettää? No, menköön, Herran nimeen!
Ma kruunun helmet ruusunauhaan vaihdan,
Erakon majaan uljaat hovilinnat,
Komean puvun kerjäläisen mekkoon,
Puukuppiin korkokuvalliset maljat,
Pyhissäkäyjän-sauvaan valtikkani,
Alamaiseni pariin pyhän kuvaan
Ja laajan valtakunnan pieneen hautaan,
Niin, pieneen, pieneen, maineettomaan hautaan.
Ei! Vallan tielle minut haudatkaa,
Suurliikkeen tielle, missä kansa aina
Saa valtiaansa päätä polkea.
Sydäntäni se polkee nyt, kun elän,
Miks ei siis päätäni, kun haudass' olen? --
Aumerle, sa itket, sääliväinen lanko.
Hylyt kyyneleemme luokoot rankkasateen,
Lamatkoot huokaustemme kanssa viljat
Ja nälän tuokoot kapinoivaan maahan!
Tai leikimmekö tuskaa, lyöden veikkaa,
Ken paras meist' on kyynelmies! Es'merkiks:
Kyyneltä tiputamme yhteen kohtaan,
Siks kunnes siihen syöpyy kaksi hautaa,
Ja kirjoitamme: "Tässä lepäjää
Langokset; silmät kaivoi haudat nää."
Tuo paha eikö hyvää? -- Houkka vaan
Ma, näemmä, olen: mua pilkataan. --
Ylevä prinssi, lord Northumberland,
Mitä sanoo kuninkaamme Bolingbroke?
Salliiko majesteetti, että Richard
Saa elää, kunnes Richard hautaan työntyy?
Hassaatte jalkaa, Bolingbroke siis myöntyy.
NORTHUMBERLAND.
Hän teitä alapihass' odottaa.
Suvainnettehan tulla alas sieltä?
KUNINGAS RICHARD.
Alas, alas tulen, niinkuin Phaeton,
Joit' ohjat ryöstää huimat hevoskaakit.
(Northumberland palajaa takaisin Bolingbroken luo.)
Alapihaan? Siellä vallat alentuvat,
Ja konnain eessä nöyrin kumartuvat.
Alapihaan! Alas, kuningas ja hovi!
Ei huuhkaan huutoon leivon laulu sovi.
(Astuvat alas muurilta.)
BOLINGBROKE.
Mitä sanoo kuningas?
NORTHUMBERLAND.
Sydämmen suru
Sekoittaa hänet. Haastaa niinkuin hullu.
Mut tuossa tuleekin hän.
(Kuningas Richard seurueineen tulee näyttämölle.)
BOLINGBROKE.
Kaikki syrjään,
Ja kunnioitus majesteetille! --
Kuningas armollisin --
(Polvistuu.)
KUNINGAS RICHARD.
Hyvä lanko,
Noin prinssin polvi halventuu, ja pöyhkäks
Käy halpa maa, kun sitä suutelee.
Mieluummin sydän soisi tuta lemmen,
Kuin silmä nähdä tyhjää mairitusta.
Oi, nouse! Hyvinkin näin korkealla
(Osoittaen päätään)
On mieles, vaikk' on polves matalalla.
BOLINGBROKE.
Kuningas suuri, omani vain tahdon.
KUNINGAS RICHARD.
Omasi sun on, minä sun, ja kaikki.
BOLINGBROKE.
Sen verran mun, kuin uskollinen työni
Ansaitsee kuninkaani rakkautta.
KUNINGAS RICHARD.
Ansaitsee hyvin; ansaitsee sen saada,
Joll' uljuutt' on ja rohkeutta ottaa, --
Kätenne, setä! Ei, ei kyyneleitä?
Ne säälivät, mut eivät auta meitä. --
(Bolingbrokelle.)
Min' olen liian nuori isäks sulle,
Mut sinä perimään mua kyllin vanha.
Min tahdot, sen ma annan itsealta;
Täytyyhän tehdä, mitä vaatii valta. --
Siis Lontooseen? Vai mitä?
BOLINGBROKE.
Sinne tie.
KUNINGAS RICHARD.
Ei mulla siihen kieltovaltaa lie.
(Torventoitauksia. Menevät.)
Viides kohtaus.
Langley. Yorkin herttuan puutarha.
(Kuningatar ja kaksi hovinaista tulevat.)
KUNINGATAR.
Minlaisin huvituksin koittaisimme
Karkoittaa murheen mustat ajatukset?
1. HOVINAINEN.
Lyökäämme keiliä.
KUNINGATAR.
Näin muistuis mieleen,
Kuin täynnä maailma on syvänteitä
Ja kuinka kaltoin pyörii onnen pyörä.
1. HOVINAINEN.
No, tanssikaamme.
KUNINGATAR.
Tahdin suhtaa jalka
Ei iloss' osaa pitää, kun ei sydän
Voi suhtaa pitää murheessa. Siis tytöt,
Ei tanssia, mut muuta huvitusta.
1. HOVINAINEN.
Jos kertoisimme.
KUNINGATAR.
Iloa vai tuskaa!
1. HOVINAINEN.
Kumpaakin, rouva.
KUNINGATAR.
Kumpaakaan ei, tyttö;
Sill' ilo, jota olen aivan vailla,
Mua murheesta vain lisää muistuttaisi;
Ja tuska, jota olen aivan täysi,
Vain ilon vajavuutta murhein lisäis.
Ei tarvis toistaa, mitä on jo mulla,
Ja turha valittaa, mit' olen vailla.
1. HOVINAINEN.
Siis laulanko?
KUNINGATAR.
Se tee, jos sull' on syytä.
Näkisin mieluummin, ett' itkisit.
1. HOVINAINEN.
Kyll' itkisinkin, jos se teitä auttais.
KUNINGATAR.
Ja minä laulaisin, jos auttais itku,
Ja sult' ei tarvis lainaks kyynelt' ottaa.
Mut vait!' Puutarhurit jo tulee. Piiloon,
Pois puiden varjoon! --
(Puutarhuri ja kaksi puutarharenkiä tulee.)
Neulakirjaa vastaan
Suruni panen vetoon, että puhe
On valtiosta. Muutteissa se uho
On yleinen. Käy tuhon eellä tuho.
(Kuningatar ja hovinaiset vetäytyvät syrjään.)
PUUTARHURI.
Nuo sitokaa, nuo veltot aprikoosit,
Jotk' alas rehevällä raskaudellaan
Isäänsä painavat kuin pahat lapset,
Ja pönkittäkää oksat notkuvat. --
Ja sinä, teloittajan lailla latvo
Nuo ylen runsaat versot, jotka liikaa
Kohottaa päätään tasavallassamme:
Tääll' olla täytyy kaikki yhtäläistä. --
Sill' aikaa minä käyn ja juurin kitken
Pois inhan lauhan, joka hyödytönnä
Maan mannon terveilt' imee kukkasilta.
1. RENKI.
Miks tarhapiirissämme noudattaa
Lakia, muotoja ja sopusuhtaa
Ja tehdä siitä luja mallivalta,
Kun maamme, meren ympäröimä tarha,
On lauhaa täynnä, kukat läkähtyneet,
Puut latvomatta, pensasaidat kuivat,
Lamassa lavat, terveelliset yrtit
Matoja kiehuvat?
PUUTARHURI.
Vait, vaiti siitä!
Ken tämän laaduttoman kevään salli,
Nyt itse näki lehden lähtevän;
Tuon lauhan, jota laajat lehvät kaihti,
Ja joka uurti, tukevan kun näytti,
Sen Bolingbroke pois kitki juurineen,
Tarkoitan: Bushyn, Wiltshiren ja Greenin.
1. RENKI.
Ne onko kuolleet?
PUUTARHURI.
On, ja Bolingbroke
Kuninkaan aulin vallannut. -- Oi, sääli,
Ett' ei hän maataan laittanut niin ruokkoon,
Kuin tämän tarhan me! Näet, määräajoin
Me marjapuiden kuoreen haavan teemme,
Ett' ydystä ja voimast' eivät paisuis
Ja liikaa rehevyyttään lahoaisi;
Jos näin hän suurten tehnyt ois ja pöyhkäin,
Nää alamaisen hedelmää nyt kantais
Ja hän sais sitä maistaa. Nälkävesat
Me katkomme, ett' eläis viljaoksat;
Jos niin ois tehnyt hän, niin päässään ois
Nyt kruunu, jonka turhuus syyti pois.
1. RENKI.
Siis kuningasko kukistetaan, niinkö?
PUUTARHURI.
Jo nutistettu on, ja kukistetaan
Piankin. Viime yönä tuli kirje
York-herttualta ystävälle tänne;
Pahoja tiesi se.
KUNINGATAR.
Tää vaitiolo
Tukeuttaa mun.
(Astuu esiin.)
Sa kuva Aatamin,
Tään tarhan pantu hoitajaks, kuin julkee
Noin karvaan sanan haastaa karkas kieles?
Mik' Eeva, mikä käärme sinut johti
Kirottuun toiseen syntiinlankeemukseen?
Richardko kukistettu? Uskallatko,
Parempi tuskin maata, ennustaa
Moist' alennusta? Milloin, missä, kuinka
Sait moiset tiedot? Puhu, kurja raukka!
PUUTARHURI.
Anteeksi, rouva: pieni ilo sitä
On kertoa; mut totta, minkä sanon.
Kuningas Richard Bolingbroken vahvass'
On turvassa; nyt vaa'assa on onni;
Miehenne kupissa on vain hän itse
Ja joku häntä keventävä tyhmyys;
Mut suuren Bolingbroken kupissa,
Pait häntä, kaikki Englannin on päärit,
Ja näillä Richardin hän painaa ylös,
Lontooseen menkää, niin te näette sen:
Ma haastan, minkä tietää jokainen.
KUNINGATAR.
Kopea turma, jalalt' aina virkku,
Mua eikö koske sanomas? Ja minä
Saan viimeksi sen tietää? Viimeks aiot
Mua tervehtää, siks että kauimmin
Ma povessani surus säilyttäisin! --
Pois, naiset, Lontooseen, pois, katsomaan
Nyt Lontoon kuningasta murheessaan!
Niin onko käypä, että, katse maassa,
Bolingbroken saatoss astun voitokkaassa? --
Mies sinä, noista tuskan sanoistasi
Kaikk' ymppipuut sun kuolkoot tarhassasi!
(Kuningatar ja hovinaiset poistuvat.)
PUUTARHURI.
Voi, raukka! Jos ei pahemmin käy sun,
Kiroukses sattukoon vain minuhun. --
Kyynelpä tuohon valui. Paikkaan tuohon
Ma itkulehden kylvän, karvasruohon;
Kun mullasta se päätään ylentää,
Kuningatarta muistan itkevää.
(Menevät.)