Kouno, noin 15-vuotias poika, juoksee vasemmalta kädessä katajainen
jousenkaari ja pitkiä teräväpäisiä nuolia. — Hänen kasvonsa ovat
väriltään ja ilmeillään lappalaiskasvot ja ruumiinrakenne hintelä,
kuiva ja sitkeä. Hiukset tummat.
Lappalaislakki on huolimattomasti heitetty takaraivolle. Koko puku on
huolimaton ja kevyt poikanulikan puku.
_Kouno_ (juoksee taka-alalle portaita kohti, hokien tolkuttomasti).
Tole ketsh — — tole ketsh — — tole ketsh. (Heittää päästyään
portaille lakkinsa huolettomasti menemään ja hihkaisee vielä kerran
kuin aloittajaisiksi:) Tole ketsh — ja aamen sano pappi. Armon penikat
perässä tavaa ja tallaa. Mutta riettahan rengit ryyppää ja rallaa.
(Loilottaen.) Haaraviksit silinterisakset koijari koetteli konstillaan!
— Ja aamenen jälkeen rovasti pauhas: Voi sinuas, armonvaras, pistitkös
viinaporvarin leilihin kauhas. Ja voi sinuas, viinaporvari, koskas sa
kavahdat tuomion sanasta! Killingit kierität tynnyrin hanasta. Ohoi
teitänne, te kuudenmarkan miehet ja hepsankeikaleet! Niinkuin keiturit
ja äpäreet te ajatte sieniä syömään uskon lampaat ja ärjytte irvessä
hampaat: kivittäkää nämä villihenget ja hihhulit! Mutta minä sanon
teille —- —
_Saulo_ (puoliksi vakavasti, puoliksi leikillään). Lakkaa siellä
hihhuilemasta, poika. Tulepas tänne — —
_Kouno_ (hyräillen, itsepäisesti). Enpäs tule.
_Saulo_. Tule ja leiki taistelijaa!
_Kouno_ (lähestyen epäillen). Enpäs leikikään — —
_Saulo_. Tuo jousesi tänne, näytän ihmeitä sulle.
_Kouno_ (häijysti). Ihmeitä mukamas — —
_Saulo_ (ottaa Kounon kädestä kaaren ja asettaa nuolta paikoilleen).
Ammu pystysuoraan ja puhki tuo tummava pilvi, silloin — —
_Kouno_ (yhä suuttuneempana). Enpäs ammukaan! (Alentaen ääntä,
hammasten välistä, salavihaisesti.) Olet Ristinin poika.
_Saulo_ (hämmästyen; lämpimästi). Niin olet sinäkin sen kaikkein
kauneimman Ristinin poika.
_Kouno_ (synkästi). Minä olen Polson poika. Sitä jankkaa Pettarin
nulikka. Niin sanoi sekin Sjaggon Antta. "Lapin-Polson Kouno",
"Polso-myllärin penikka", niin ne hattarat haukkuvat minua. Mutta sinä
— "Ristinin Saulo", "Ristinin esikoinen" ja "etelän poika".
(Halveksivasti.) Mikä lietkin nuoltu vasikka.
_Saulo_. Mutta sinä olet Ristinin kuopus, ja molemmat Polson poikia
ollaan. Tourpunin hurjaa heimoa ollaan. Etpä tiedäkään: Njunnan ja
Kaskaivon tuntureilta saakka vaelsi tänne Lapin Polso ja neljännestä
pitkä oli porojen raija. Ei ole häpeä olla Polso-vainajan poika.
_Kouno_ (lapsellisen kärttyisästi). Tahdon olla Ristinin poika.
_Saulo_. Jos ammut pilviä päin ja tahdot taivaita nähdä, silloin olet
ylpeän Ristinin poika. Katsos tuonne: sininen hame ja kellervä liina on
pilven tyttärellä siellä. Ammu! Ja sitten tuijota taivaan holviin.
(Itsekseen, hiljaisessa hurmiossa.) Se on tummansinisiä silmiä täynnä
— — ja kaksi on kauneinta niistä.
_Kouno_. Rietastako minä tyhjää laukomaan. Pilkkaan! (Juoksee jousi
kädessä vasemmalle, melkein näkymättömistä.) Pois tieltä! (Ampuu nuolen
oikealle ovessa olevia sydämenkuvia kohti; nauraa räkättävästi.) Ja
vieläkin ammun! (Samassa lentää toinen nuoli.)
_Saulo_ (rientää oikealle oven eteen). Lakkaa, poika!
_Kouno_ (tulee näkyviin; nauraen hähättävästi). Pistikös Ristinin
poikaa? Tuollaisia penikan naamoja rötjäät seinät täyteen, puukolla
vuolet koivujen kylkeen, ja jokaisen kuvussa seisoo Ee ja Ässä, Esther
ja Saulo, Saulo ja Esther. Tiedänpäs senkin. — —
_Ristin_ (tullen ikkunaan; kylmähköllä äänellä). Kouno, mitäs
viivyttelet siellä?
_Kouno_ (Saulolle). Mutta annapas muutama äyri, saat tietää jotain.
_Saulo_ (jyrkästi). Mene tupaan, äiti käski. (Siirtyy vasemmalle
etualalle.)
_Kouno_ (kiertäen arkaillen ottamaan nuoliansa). Enpäs heitä nuoliani.
_Ristin_ (rakennuksen ovelta; kuin salaisen riemun vallassa). Saulo
poikani! Vesi nousee ylävirran puolella. Kestävätkö tokeet?
_Saulo_. Kyllä kestävät uudenuutukaiset tokeet.
_Ristin_. Kouno, etkös pääse sieltä! (Poistuu rakennukseen.)
_Kouno_ (lähestyy Sauloa arkaillen; viekkaasti). Se lähti talosta
sieltä, niin että liehui siniset helmat. Meidän tolalle kääntyi ja
nilkat kuin Kirjatsin vuojaset vapisi. Minä kotiin viiletin vaaran
laitaa. Se vaaralle nousi. — Montakos äyriä annat?
_Saulo_ (joka on alkanut riemukkaana liikehtiä). Kokonaisen riksin
saat. (Antaen rahan; iloisesti.) Siinä on Polson pojalle rahaa. (Ottaa
kirveen ja vie sen oikeanpuoliselle seinustalle.)
_Kouno_ (kyyristyen kuin iskusta; hammasta purren). Polson pojalle
— — (Loittonee taka-alalle portaikon luo; sieltä uhitellen.) Ostanpas
tällä Sjaggon Antalta pitkän puukon ja nimikkoporosi tapan, sen
Kirjatsin tapan. Tole ketsh! (Katoo rakennuksen ovesta.)
_Saulo_ (hyräilee jälleen riemukasta lauluansa, menee vasemmalle ja
siirtää hieman hammasratasta; kääntyy oikeanpuolista seinämää kohti,
katsoen sydämenkuviin, riemukkaasti). Sinut löydän kyllä, sininen
sydän. (Lähtee, aikoo poistua taka-alalta oikealle.)