Sinä iltana ei Sakris välittänyt mitään maalaismuorin motkottelusta.
Ei, tuskin kuulikaan hän muorin toraa ... hymyili vain itsekseen.
Muori sanoi:
-- Lieneekö niitä taas ollut kylällä niitä ... likkoja?
Sakris vastasi, että tietysti... Nuorella miehellä on muitakin asioita
kuin istua vanhojen vaimojen parissa. Sitten hän meni ihan muorin eteen
ja lauleskeli hänelle, työntäen sormensa melkein hänen nenänsä alle:
Tuli ihmeitä, tuli piruja,
tuli pojalle kullan-liruja...
Muori löi häntä kynsille.
Mutta Sakris nauroi.
Silti oli hän totinenkin ... yksin jäätyään. Totinen ja juhlallinen.
Sormet liivien kainaloaukoissa tallusteli hän eteisessä nurkasta
toiseen. Makuulle ei hän mennyt.
Kukkelman ajatteli Nelmaansa...
Ja millä tavoin hän Nelman kanssa rupeaisi asumaan.
Tietysti Krokelbyssä ... omassa kamarissaan ... jonkin aikaa. Mutta
sitten he muuttaisivat muualle. Vuokrakin oli Krokelbyssä yhä vain
kohonnut. Raskaaksi sellainen kävi.
Ja siinä pälkähti Sakriksen päähän ajatus, jota hän oli jo kauan näinä
kalliina aikoina ikään kuin aavistellut ja joka oli virkistynyt eloon
juuri äskettäin, hänen kulkiessaan tuon uuden ja nopeasti nousseen
työläisten kylän läpi.
Hänelläkin pitäisi olla oma huvila ... oma murju..!
Jospa hän saisi palstan..!
Itse hän tekisi huvilan...
Ensin ainoastaan yhden huoneen... Ja sitten lisää...
Ja nyt, kun hänellä oli Nelma, naisista herttaisin, syntyisi huvila
aivanpa itsestään: sellaisen innon ja voiman, sellaisen terveydenkin hän
saisi Nelman vaalimana.
Jotenkin hän rakentaisi huvilan ... sen hän oli velvollinen Nelmalle.
Mahtavia ajatuksia suhisi ja pohisi Kukkelmanin päässä...
Oi, kuinka laupias Luonto oli hänelle ollut! Ennustanut ja antanut
hänelle Nelman.
Sakris joutui kiitollisuuden valtaan.
Hän oli niin liikuttunut, että heittäytyi viimein itsekseen polvilleen
ja ... rukoili. Kiitosrukousta se oli. Rukoiliko Sakris? Kiitti Luontoa
... ja povarirouvaa ja toteutunutta untaan!
Seuraavana päivänä ei työstä paljoa tullut. Muori tarkasteli häntä,
silmät terävinä koukkuisen nenän kahdenpuolen. Raajarikko sotki
jalkoihinsa taikka hukkasi työkapineitaan. Hän näytti väsyvän helposti
... horjuilevan kelmeänä. Ihmekös se, kun hän oli taas kolunnut yöllä
valveillaan ... juossut illalla kylillä, huolimatta kunnolleen edes
heikkoa velliään.
Välistä näytti siltä kuin olisi Kukkelmanilla ollut tuli kaatioissa:
niin hutiloi hän hirsiä piilutessaan ... ja katseli vähän väliä
kelloaan.
Narraisikohan joku nainen tosiaan tuota rampaa?
Entistä aikaisemmin illalla lähti Kukkelman jälleen kotoa, ajettuaan
partansa, joka tuskin oli vielä sängellä, ja kammattuaan päänsä
kiiltäväksi kuin rasva.
Nelman ikkuna oli auki. Sakris heilautti syvään kumartaen hattuaan ja
huudahti:
-- Terve, terve, kultuni!
Nelma katsoi häneen kummastuen ... ja hajamielisesti ... niin kuin ei
olisi häntä ymmärtänyt. Mutta sanoi sitten:
-- Mimmi käski, ettei teidän pitäisi tulla tähän ikkunan alle... Eikä
pyytää halkojen pilkkomista. Mimmi on pihalla...
Rampa oli yskän ymmärtävinään; hän vetäytyi heti lankkuaidan kätköön.
Hänen mielestään oli Nelma niin kaino, että puhui ikään kuin Mimmin suun
kautta.
Sitten puikki Kukkelman tirkistelemään pihalle portin raosta...
Ja siellä oli Mimmi erään toisen naisen seurassa. Se toinen kääntyi
selin... Sakris huudahti hiljaa:
-- Neiti ... neiti Byskata!
Mimmi kääntyi ja kuunteli.
Sakris huudahti jälleen:
-- Neiti Byskata, tulkaa tänne portin tykö!
Mimmi tuli verkalleen, roskakori kädessä. Kukkelmanin käheän ja
pihisevän äänen oli hän jo tuntenut. Hän supatti:
-- Ahaa, tekö, pykmestari. Muuten, nimeni on Mimmi Rumfelt ...
aatelia..! Ja minäpä sanon teille jotain... Mutta ensin: missä te
asutte? Onko se mukava paikka? Teillä on talo? Pytinki?
Sakris kysäisi:
-- Kuka se tahtoo sitä tietää?
-- Hahaa, se, joka tykkää kovasti teistä, vastasi Mimmi.
Sakris huudahti:
-- Nelma!
-- Niin, Nelma, Nelma, myönsi Mimmi.
Sakris sanoi riemuiten:
-- Bygninki..? Ei ... ei vielä... Mutta minulla on oma kamari ... oma
lokaali... Siisti, sievä. Sinne minä Nelman vien kun pääsen täältä
rakentamasta... Ja sitten ... kyllä tulee huvila. Se tulee! Ja sen minä
sanon, että siitä ei saa sitten mitään puuttua. Ei kamari Nelmalta. Eikä
muutakaan. Ja kanalan voi tehdä... Eikä sikala saa puuttua. Ahhah, mikä
on sitten parempi elää kun on sikat ja kanat ... ja kukko, joka aamulla
laulaa. Myöpi lihat ja munat, jos ei itse tahdo syödä... Mutta itse
voipi ostaa niiden rahain edestä omenat ja kaalit ja... Taikka itse
kasvattaa ylös kaalit ja porkkanat. Tuolla metsässä se huvila pitää olla
rauhallisessa paikassa. Tuolla joen rannalla. Ja sen minä sanon, että
Nelman ei tarvitse tehdä mitään, ei muuta kuin kaunistaa itsensä. Kaikki
teken minä ... työtä ulkona ja kotona. Työtä ... Minä kaikki... Ja hän
rakastaa minut...
Mimmi tiukkasi uteliaana:
-- Niin ... teillä on sitten niin paljon rahaa?
-- Rahaa? Sitä ... sitä kyllä on ... kun Nelma tulee minun tykö.
Silloin..! Ja sellaisesta elämästä minä tykkään: olla parselli ja oma
Nelma ... ja elää rauhallisesti, viljellä palstaa. Minähän olen
kansanmies ... rehellinen mies ... ja tyytyväinen ... ja aina iloinen!
Ja minä ylöstimpraan huvilan...
Mimmi naurahti:
-- No, ottakaa sitten Nelmanne. Menkää naimisiin hänen kanssaan! Mutta
... hyst, jo tulee tuo lasisilmäkäärme. Hiipikää pois. Minä ilmoitan
sitten teille, mitä teemme. Huomenna ... samaan aikaan...
Kun Mimmi Byskata eli Rumfelt tapasi illalliselle mentäessä Nelman,
jonka huoneessa hän ei enää saanut käydä ... hiljaiselle Nelmalle oli
ystävällinen johtajatar näet antanut pienen erikoisen kopin ... supatti
Mimmi:
-- Juuri äsken juttelin sen pikku pykmestarin kanssa portin raosta. Hän
on sinuun rakastunut... Ja hänellä saattaa olla rahaakin! Ja sitten sinä
saisit hienoja vaatteita... Minä koetan tulla myöhemmin illalla
väkisinkin sinun koppiisi ... puhumaan, mitä me teemme.
Kukkelman ajatteli myöskin Mimmiä. Rumfelt oli siis Mimmin nimi ... ja
aatelia! Se Byskata, jolle Sakris oli kuullut johtajattaren tiuskivan,
oli kai joku toinen nainen...
Ja Rumfelt! Sakris kyllä vihasi ylimyksiä. Mutta olihan Mimmi nyt hänen
tuttujaan ... aivan kuin läheinen hänelle. Ja se muutti asian: Sakris
oli ylpeä tästä aatelistuttavuudestaan.