OCTAVIO.
Max, mitä nyt? Jo kohta selvill' ollaan --
Sesinan kautta näät on käynyt kaikki.
MAX (jolla koko edellisen kohtauksen aikana oli
ankara sisällinen kamppailu, päättävästi).
Lyhempää tietä tahdon selvän saada.
Hyvästi!
OCTAVIO.
Minne?
MAX.
Luokse ruhtinaan.
OCTAVIO (pelästyneenä).
Mit' aiot?
MAX (tullen takaisin).
Jos mun uskot näytelmässäs
rupeevan osaa näyttelemään, väärin
sä olet laskenut. On tieni suora.
Totuutta en voi kantaa kielelläni
ja povessani petosta -- en sietää
minua ystävänä uskottavan,
vaientaa tuntoani sillä, että
tuo toinen työstään vastaa _itse_, eikä
mun suuni häntä pettänyt. Jos minut
jonakin ostetaan, niin sinä pysyn. --
Käyn herttuan luo. Tänään pyydän häntä
maineensa pelastamaan julkisesti,
verkkonne viekkaat suoraan repimään.
OCTAVIO.
Sitäkö tahtoisit?
MAX.
Niin, sitä. Varmaan.
OCTAVIO.
Siis olen sinusta mä erehtynyt.
Viisaaksi pojaks sua luulin, joka
hyvästä työstä siunais sitä kättä,
kuilusta joka hänet vetää -- mutta
sokaistun nään, jonk' eräs silmäpari
sai hulluks, intohimon sumentaman,
paranna jot' ei täysi päivänvalo.
Niin, kysy hältä! Mene! Järjetönnä
isäsi, keisarisi salaisuus
hänelle alttiiks anna! Ennen aikaa
pakoita minut julkiratkaisuun!
Ja nyt, kun taivaan ihmetyö näin kauan
mun salaisuuttani on suojellut
ja epäluulon silmät saanut uneen,
mun nähdä anna poikani nyt lyövän
hurjalla, päättömällä aikeellaan
murskaksi rakennuksen, jonka on
valtiotaito vaivoin pystyttänyt.
MAX.
Oi, kuinka sitä taitoa mä kiroon!
Moisella taidollanne pakoitatte
te hänet tekoon -- Niin, te voitte hänet,
kun _tahdotte_, myös _tehdä_ syylliseksi.
Ei hyvin pääty tää -- ja päättyköön
se vaikka kuinka, minä aavistan
ratkaisun onnettoman lähestyvän. --
Kuningassielu tää jos kukistuu,
maailman mukanaan vie sortuessaan,
ja niinkuin laiva, joka merta kulkein
äkisti syttyy sekä räjähtää[155]
ja ilmaan viskaa kaiken miehistönsä,
niin meidät, kohtaloonsa liittyneet,
hän kaikki mukaan riistää kaatuissansa.
Halusi mukaan toimi! Minun myös
suo oman pääni mukaan menetellä!
Välimme, mun ja hänen, selvitän;
viel' ennen iltaa tulkoon selko tästä:
eroonko isästä vai ystävästä![156]
(Hänen poistuessaan laskee esirippu.)
Loppu.