KREIVI ja KREIVITÄR TERZKY, joka astuu esille eräästä
kamarista. Tämän jälkeen muuan PALVELIJA, sitten ILLO.
TERZKY.
Tuleeko Thekla? Loppuu Maxin maltti.
KREIVITÄR.
Hän heti tääll' on. Anna Maxin tulla!
TERZKY.
En kyllä tiedä, kiittäneekö tästä
herramme meitä. Hän ei ole koskaan
ilmaissut mieltään tästä asiasta.
Mun sinä taivutit, sun täytyy tietää,
mitenkä kauas pääset.
KREIVITÄR.
Siitä vastaan.
(Itsekseen.)
Ei tähän tarvis ole valtakirjaa --
Sanoitta, lanko,[115] kyllä ymmärrämme
toisemme -- Enkö arvais, miksi tytär
kutsuttiin tänne, miksi häntä tuomaan
valittiin juuri Max? Tää uskoteltu
kihloihinmeno oudon sulhon kanssa
voi muita harhaan viedä! Minä arvaan
aikeesi -- Mutt' ei sovi moiseen leikkiin
käsiksi käydä sun. Ei toki! Kaikki
jää riippumaan mun oveluudestani.
No hyvä! -- Kälystäs et petykään.
PALVELIJA (tulee).
Kenraalit!
(Poistuu.)
TERZKY (kreivittärelle).
Muista Maxin pää vaan panna
pyörälle, antaa hälle miettimistä --
pitoihin tulless' ettei epäröisi,
kun allekirjoitetaan.
KREIVITÄR.
Hoida vieraas!
Lähetä tänne Max!
TERZKY.
Niin, riippuu kaikki
näät hänen allekirjoituksestansa.
KREIVITÄR.
Luo vieraittesi!
ILLO (tulee takaisin).
Minne jäitte, Terzky!
On talo täynnä, teitä odotetaan.
TERZKY.
Paikalla!
(Kreivittärelle.)
Niin, ja ettei kauan viipyis --
heräisi muutoin isän epäluulo --
KREIVITÄR.
Tarpeeton huoli!
(Terzky ja Illo menevät.)