ILLO ja TERZKY.
TERZKY.
Kuink' aikomuksenne on menetellä
nyt iltapidoiss' everstien suhteen?
ILLO.
Huomatkaa! Esitämme kaavan, jossa
kirjallisesti kaikki herttuaan
liitymme ruumiinemme, henkinemme
viimeiseen sydänvereen saakka; muistain
myös senkin valan vaatimukset, joka
velvoittaa meitä keisaria kohtaan.
Omassa sopimuksess' ilmoitamme
erikseen _tämän_, niin jää puhtaaks tunto.
Kuulkaahan! Täten tehty kirjoitus
jo ennen illallista esitetään,
ei kukaan siitä ole loukkaantuva --
Edelleen kuulkaa! Ja kun viinin hehku
sydämen aukaisee ja silmät sulkee,
paperin toisen, josta väliehto
tuo puuttuu, saavat allekirjoittaa.
TERZKY.
Kuink'? Uskotteko heidän noudattavan
valaansa, jonka heiltä ottaneet
olemme viekkain silmänkääntötempuin?
ILLO.
He ovat ansassamme -- Kirkukoot
vilpillisyyttämme, min suinkin voivat!
Hovissa heidän allekirjoitustaan
enemmän uskotaan kuin valojansa.
Kavaltajia ovat, se on selvä,
pakosta hyvettä siis näyttelevät.
TERZKY.
Kaikk' yhdentekevää, jos tapahtuu
vain jotain ja jos liikkeelle vain lähtään.
ILLO.
Lopulta -- tärkeintä ei ole tässä
kenraalit saada täysin taipumaan,
jo riittäis saada herra[111] siihen uskoon,
etteivät häntä _jätä_ -- Jos _hän_ toimii,
ikäänkuin olisivat he jo hänen,
niin _ovatkin_, ja hän vie heidät kanssaan.
TERZKY.
Useinkaan en voi häntä käsittää.
Hän vihollista kuuntelee ja mulla
Thurnille, Arnheimille kirjoituttaa,
Sesinalle hän puhuu rohkeasti,
kanssamme tuntikaudet keskustelee
aikeistaan, ja kun minä hänet luulen
saaneeni kiinni -- pujahtaa hän pois,
ja näyttää kuin ei huolisi hän muusta
kuin paikallansa-pysynnästä vain.
ILLO.
Ja hänkö luopuis vanhoist' aikeistansa!
Ei valveillaan, ei nukkuessaan mieti
hän muuta, siksi kysyy joka päivä
planeettain neuvoa --
TERZKY.
Niin, tiedättekö,
hän että tänä yönä sulkeutuu
tähystystorniin kera tohtorin[112]
ja tekee havainnoitaan? Sillä kuuluu
olevan erikoinen tämä yö
ja jotain suurta, kauan vuotettua
taivaalla tapahtuvan.
ILLO.
Kunpa vain
maan päällä tapahtuisi! Kenraalit
innoissaan ovat, valmiit vaikka mihin,
etteivät menettäisi päällikköään.
On kyllä aihetta nyt meillä käydä
hovia vastaan liittoon kiinteään.
Viaton nimi on, vain päällikkönä
pysyttää muka hänet tahdotaan.
Täytäntöön-saannin kiihkossapa, nähkääs,
silmistä alku pian kadotetaan.
Asettaa kortit aion siten, että
havaitsee ruhtinas ja -- _uskookin_
valmiiksi heidät joka uhkapeliin.
Tilaisuus hänet viettelee. Kun käyty
on suuri askel, jot' ei wieniläiset
anteeksi anna, sitten hänet johtaa
jo tapahtumain pakko edelleen.
Valinta vain käy raskaaksi nyt hälle;
kun pakko ahdistaa, niin saapi hän
tarmonsa taas ja neuvokkaisuutensa.
TERZKY.
Vain sitä juuri vuottaa vihollinen[113]
tullakseen avuksemme.
ILLO.
Tulkaa! Meidän
nyt lähipäivinä jo suunnitelmaa
kehittää täytyy enemmän kuin ennen
on vuosikausiinkaan -- Ja jos on täällä
alhaalla menestystä, huomatkaa,
myös tähdet tuikkii meille oikeat!
Luo everstien tulkaa! Kuumanahan
on rauta taottava.
TERZKY.
Menkää, Illo!
Mun täytyy täällä vuottaa kreivitärtä.
Kas mekään emme ole joutilaina[114] --
jos _yksi_ köysi katkee, meill' on toinen.
ILLO.
Viekkaasti hymyi rouvanne. Mit' onkaan
nyt teillä?
TERZKY.
Salaisuus on! Vait'! Hän tulee!
(Illo poistuu.)