WALLENSTEIN (mietteisiin syventyneenä, itsekseen).
Hän oikein nähnyt on -- Niin laita on,
se samaa todistaa kuin muutkin viestit --
Päätöksen lopullisen tehneet ovat
Wienissä, valinneet jo seuraajani.
Kuningas Unkarin, se Ferdinand,
se vesa keisarin, on vapahtaja
ja uusi tähti! Meistä luullaan jo
selvillä oltavan ja perintömme
on viety niinkuin vainaan konsanaankin.
Siis älköön hukattako hetkeäkään!
(Kääntyessään huomaa hän Terzkyn ja antaa tälle erään kirjeen.)
Niin, kreivi Altringer hän esteleiksen,
myös Gallas -- siit' en pidä.
TERZKY.
Ja jos viivyt,
ne kaikki luopuu, toinen seuraa toista.
WALLENSTEIN.
Altringerill' on solat Tyrolin,
lähetän hälle viestin, ettei laskis
espanjalaista maahan Milanosta. --
Sesina,[84] vanha välimies, on taaskin
äskettäin ilmestynyt näkyviin.
Hän mitä kreivi Thurnist'[85] ilmoittaa?
TERZKY.
Tiedoksi antaa sulle kreivi, että
hän Halberstadtin kaupungissa, jossa
konventti[86] nyt on koolla, tavannut
on Ruotsin kanslerin;[87] vaan oli tämä
kyllästyneensä muka sanonut
eik' asioihis enää ryhtyvänsä.
WALLENSTEIN.
Ja miksi niin?
TERZKY.
Ei muka luottaa voi
sanaasi, heitä petät, liiton teet
keralla saksilaisten heitä vastaan,
kurjalla heidät sitten kuitaten
rovolla.
WALLENSTEIN.
Niinkö! Pitäisikö antaa
saaliiksi kaunis saksalainen maa
hänelle, jotta emme vallitsisi
omassa maassammekaan enää? Pois,
pois ajettakoon moiset naapurit!
TERZKY.
Suo heille pala maata, etpähän
omistas anna! Mitä siitä huolit,
ken pelin maksaa, jos sen sinä voitat.
WALLENSTEIN.
Pois heidät täältä -- sit' et ymmärrä.
En tahdo sanottavan, että minä
hajoitin Saksan sekä kavalsin
sen muille, osan itse siepaten.
Mun nähköön valtakunta suojaajakseen,
mä valtakunnanruhtinaana tahdon
myös joukkoon valtakunnanruhtinasten.
Ei valtakunnassamme vieras voima
saa päästä juurtumaan, ei ainakaan
nälkäiset goottilaiset,[88] jotka katsoo
tään saksalaisen maamme siunausta
kateellisina, ryöstönhaluisina.
On autettava heidän hankkeitani
etua siitä lainkaan voittamatta.
TERZKY.
Menetteletkö saksilaisiin nähden
rehellisemmin? Kärsivällisyyden
he kieroiluisi vuoksi kadottavat --
Mi tarkoitus on näillä naamioilla?
Epäilee ystävät, ne ymmäll' ovat --
Ei Oxenstjerna, Arnheim,[89] eikä kukaan
voi tietää, mitä päättää vitkailustas.
Syy mulle jää, kun kaikki välitän.
Ees käsikirjoitustas mull' ei ole.
WALLENSTEIN.
Tiedäthän, etten anna kirjallista.
TERZKY.
Vaan mistä tosiaikees arvataan,
jos sanaasi ei seuraa teko? Eikö
ne neuvottelut, joita tähän asti
on sulla ollut vihollisen kanssa,
olekin tarkoitustaan saavuttaneet,
jos pilantekona vain pidit niitä?
WALLENSTEIN (lyhyen vaitiolon jälkeen, samalla kuin
hän terävästi silmäilee Terzkyä).
Ja mistä tiedät, etten vihollista
pidäkin pilkkanani? Etten teitä
jokaista pidä? Tunnetkohan minut
niin hyvin? Enpä tiedä avanneeni
sinulle sisintäni -- Keisar' onhan
huonosti mua kohdellut! -- Mä voisin,
_jos_ haluaisin, tehdä hälle siitä
paljonkin pahaa. Vallantunnostani
iloitsen. Mutta valtaa käyttänenkö,
et _siitä_ tienne enempää kuin toiset.
TERZKY.
Niin kanssamme oot aina leikkinyt!