NELJÄS KOHTAUS.

EDELLISTEN lisäksi MAX PICCOLOMINl ja pian senjälkeen KREIVI TERZKY.

KREIVITÄR.

Tuoss' saapuu ritarimme, suojaajamme.

WALLENSTEIN.

Max, terve tultuasi! Aina tuot

iloa jotain mulle ihanaa

ja niinkuin onnentuoja aamutähti

sä johdat mulle elonauringon.

MAX.

Kenraali --

WALLENSTEIN.

Palkkiosi tätä ennen

käteni kautt' on tullut keisarilta.

Nyt isän onnellisen velvoitit,

ja tämän velan maksaa Friedland itse.

MAX.

Oi, ruhtinas! Sa joutuin maksoitkin.

Häveten saavun, jopa tuskaisena;

olenhan tuskin tänne tullutkaan,

syliisi tuonut äidin, tyttären,

kun tallistasi kallein varuksin

metsästyshevot uljaat mulle tuodaan

vaivoista palkaksi. Niin, palkaks juuri.

Se oli vaivaus ja toimi vain,

ei, niinkuin maltitonna otaksuin,

osoitus suosion, jost' ilomielin

nyt kiittää aioin -- Ei, ei tarkoitettu

suurimmaks onnekseni tätä tointa!

(Terzky astuu huoneeseen ja jättää herttualle kirjeitä,

jotka tämä nopeasti avaa.)

KREIVITÄR (Maxille).

Maksaako vaivoistanne? Ilostaan

hän maksaakin. Niin, teitä kaunistaa

hienosti aatella, vaan lankoani

suurelta, ruhtinaalliselt' ain' näyttää.

THEKLA.

Myös mun siis pitäis hänen rakkauttaan

epäillä, koska minut käsillään

hyvillä koristi hän, ennenkuin

ol' isänsydän mulle puhunut.

MAX.

Niin, hänen täytyy saada aina antaa

ja luoda onnea.

(Ottaa herttuatarta kädestä, yhä lämpimämmin.)

Oi, hälle kiitos

niin paljosta -- niin paljon sisältää

minulle tämä rakas Friedland-nimi.

Eloni loppuun tahdon vanki olla

mä tämän nimen -- siinä kukoistaa

kaikk' onni mulle, toiveet ihanat.

Lujasti kohtalo kuin taikapiiriin

on tähän nimeen minut lumonnut.

KREIVITÄR (joka sillävälin on tarkoin silmälläpitänyt herttuaa,

huomaa, että tämä kirjeitä lukiessaan on käynyt miettiväiseksi).

Menkäämme! Veli tahtoo olla yksin.

WALLENSTEIN (käännähtää, malttaa mielensä ja sanoo

iloisesti herttuattarelle).

Niin, vielä: tervetultuanne leiriin!

Tääll' ootte emäntänä -- Sinä, Max,

tään kerran vielä vanhaa tointas[82] hoida,

sill' aikaa kun me herran[83] asioita

käsittelemme täällä.

(Max Piccolomini tarjoo herttuattarelle käsivartensa,

kreivitär saattaa prinsessaa huoneesta.)

TERZKY (huutaen poistuvalle Piccolominille).

Älkää suinkaan

te jääkö saapumatta kokoukseen!

Wallenstein 1: Wallensteinin leiri; Piccolominit Runomittainen näytelmä · 第 43 / 75 题