ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Leirikaupustelijantelttoja, niiden edessä uuden ja vanhan rihkaman

kauppakoju. Kaikenlaisiin aselajeihin kuuluvia ja joukkonsa väreihin

pukeutuneita sotilaita tunkeilee sekaisin; kaikki pöydät vallatut.

Kroaatteja ja ulaaneja ruokaansa hiiloksella keittämässä,

kaupustelijatar kaataa viiniä, sotilaspojat heittävät noppaa rummunkansi

pelipöytänään, teltassa lauletaan.

TALONPOIKA ja hänen POIKANSA.

TALONPOJANPOIKA.

Isä, tässä voi käydä pahoin,

jos jäämme noiden soturein luo.

Kovinpa röyhkeitä ovatkin nuo;

hyvä on, jos pääsemme ehjin nahoin.

TALONPOIKA.

Mitä tyhjää! Ei toki syö ne meitä,

vaikk' ovat kylläkin öykkäreitä.

Kas, uutta väkeä äskettäin

on tullut Saalelta, Mainilta päin --

ja semmoista saalista muassaan!

Se on meidän, jos olemme nokkelat vaan.

Eräs kapteeni lävisti tuonnottain

toisen ja vainaalta peruksi sain

nämä peijausnopat. Nytpä voin koittaa,

osaako näill' yhä vielä voittaa.

Sinä heittäy oikein surkeaksi,

pian antaa ne kumppanit almun ja kaksi.

Ja heitä kiittää, kehua muista:

ihme, jos saalis ei pussiisi luista!

Mitä meiltä he kaappaavat karpioittain,

sen heiltä me lipimme lusikoittain;

ja heillä jos huiskaa miekankärki,

niin meill' on näpsä ja sukkela järki.

(Teltasta kuuluu laulua ja ilonpitoa.)

Taivas, kuinka ne temmeltää!

Sen maamies tuntee nahassansa.

Kaikissa nurkiss' on kolunneet nää

jo kahdeksan kuukautta valloillansa.

Kaiken vievät ne kiertäissään,

ei maass' ole höyhentä, kynttäkään,

ja luitaan maamies jyrsiä saa.

On semmoinen nälkä ja hätä. Oi, taivas!

Ei ollut olomme kurjempaa,

kun Saksin joukot seutuja vaivas.[19]

Ja tämä on elämää "keisarin väen"!

TALONPOJANPOIKA.

Isä, keittiöst' astuvan näen

pari miestä, mut tuskinpa hyödymme näistä.

TALONPOIKA.

Täält' ovat, väkeä böömiläistä,

Terschkan[20] joukkoa kunnotonta,

karabinierejä. Aikaa monta

jo leirissä tääll' ovat rehennelleet

ja rintaansa mokomat röyhistelleet,

niinkuin ei heidän arvonsa soisi,

että he kanssamme lasinkaan joisi.

Vaan nuotion ääressä istuvan

näen kolmen tarkka-ampujan,

tyroolilaisilta näyttävät nuo.

Lähtään, Emmerich, niiden luo!

Ne miekkoset ne ovat puheliaita,

reiluja myös sekä rahakkaita.

(Menevät telttoja kohti.)

Wallenstein 1: Wallensteinin leiri; Piccolominit Runomittainen näytelmä · 第 9 / 75 题