_Anna, Gerbert, myöhemmin Bartholdus Simonis ja Sotureita._
_Gerbert._
Kirous!-- Tuumani menneet tyhjiin! -- Pakenevat mieheni jättivät minun!
Eikä tässäkään yhtään venettä! --
_Anna._
Gerbert!
_Gerbert._
Anna!
_Anna._
Niin Anna -- koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi -- nyt!
_(Hän tähtää kiväärillänsä)._
_Gerbert (pelvotta)._
Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi
pelastukses ja lämmin rakkauteni! -- Katso -- tässä on minullakin
pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että
tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! --
_Anna (jonka, kivääri verkkaan vaipuu maata kohden)._
-- Oi! taivaan Jumala!
_Gerbert._
Etkös ammu, Anna kulta?
_Anna._
En ... taida!
_(Bartholdus, miekka kädessä, tulee vasemmalta)._
_Bartholdus Simonis (Gerbertille)._
Haa! -- Vihdoin viimein tapaan etsimäni! kohtaan sinut rintaa rintaa
vastaan! -- _(Hän ryntää Gerbertiä vastaan)._
_Gerbert (ottaa pistolin vyöltänsä ja ampuu Bartholdon)._
_Anna (huutaa tuskalla)._
Haa! Gerbert! -- Mitä sinä olet tehnyt!
_Gerbert (osoittaa kädellänsä kaatuneesen Bartholdoon)._
-- Oliko _hänkin_ sinun sulhos? --
_Anna._
Jumalatoin! -- Nyt eivät mitkään voimat maailmassa pelasta sinua
kuolemasta. -- _(Hän nostaa tulisesti kiväärinsä ja ampuu)._
_Gerbert (horjahtaa)._
Voi Anna! _(Hän kaatuu. -- Kivääri putoo Annan kädestä ja hän jää
vavisten seisomaan)._
_Bartholdus Simonis (kohoaa toisen käsivartensa nojalle)._
-- Silmäni ovat niin sameat .... näköni ..... niin himmeä.... Missä
olen?... Ah! Älkää antako heidän riistää meiltä voittoa!
_(Hän vaipuu taas maahan)._
_Anna (heittäiksee polvillensa Bartholdon viereen. Suurella tuskalla)._
-- Bartholdus!
_Bartholdus Simonis (Kohoaa taas käsivartensa nojalle)._
-- Kuka minua huusi?..... Burmeisterko?.... En jaksaa enää herra
evesti..... Luoti on ..... sydämessäni.... --
_Anna._