_Anna._
Älä pyydä sellaista, Bartholdus, jota en taida tehdä! En luovu
päätöksestäni! Jumala itse on antanut tämän koston minun
toimitettavakseni! --
_(Joukko sotureita tulee portista)._
_Bartholdus Simonis (sotureille)._
Jos tässä syntyy pieni kahakka, niin pitää teidän tarkoin totella
käskyjäni! -- se on pääasia! -- Nyt piilekää portin holvissa!
_(Soturit vetäiksevät portinholviin. Anna aikoo seurata heitä, mutta
Bartholdus tarttuu hänen käteensä)._
_Bartholdus Simonis (hiljaan Annalle)._
Tottele minua Anna! -- lähde! Säästä itseäs -- vanhempiesi tähden! --
minun tähteni! --
_Anna. (Katsoen vakaasti Bartholdoon)._
Se on mahdotointa!
_(Hän menee sotureitten joukkoon. Bartholdus astuu vielä muutaman
askeleen Annaa kohti, mutta Anna kääntyy takaisin ja antaa kädellänsä
jyrkästi estävän osoitteen)._
_Bartholdus Simonis (Itsekseen)._
Hyvällä ei hän tottele, kovuutta en taida käyttää! -- Jumala! kuinka on
tämä asia päättyvä!
_Kaarle Olavi (tykin sytytin kädessä, vallilta)._
-- Kuule Bartholdus! Sytyttimen varsi kutkuttaa kättäni! Jos he tulevat
-- saanko kohta heittää heille palasen aamiaista? --
_Bartholdus Simonis._
Älä turmele tointamme pikaisuudella! -- Varro käskyjäni! Mene piiloon!
_(Yksi kiväärin laukaus kuuluu vasemmalta. Kohta sen jälkeen useampia)._
_Bartholdus Simonis._
Vaan mitä tämä?
_Anna (tulee kiiruhtain portin holvista. Bartholdolle)._
-- Se on Gerbert! Hän oli viekkaampi kuin luulinkaan. Arveltuansa, että
minä toimittaisin suojelioita tähän porttiin on hän ryntänyt toista
porttia vastaan! --
_Bartholdus Simonis._
Sinne avuksi! Me kierrämme muurin ympäri! -- Mutta sinä Anna jäät tänne!
Minä vannon syöstääkseni kuolemaan, ell'et noudata tahtoani! --
_Anna (katsoo ensin Bartholdoon ja sitte alakuloisesti maahan)._
_Kaarle Olavi (tulee portista)._
Hei Bartholdus! -- Ei yhtään väliä missä tanssitaan, että vaan soitto
helisee! _(käy vasemmalle)._ -- Kiiruhtakaamme nyt!
_Bartholdus Simonis (Kaarlelle)._
Sinä jäät tykkis luo! Emme saa jättää tätä paikkaa ilman vahditta ja
suojatta.
_Kaarle Olavi (polkee jalkansa maahan)._
Sen vietävä että kaikissa lupasin totella häntä! -- Mutta ei auta
kinaaminen, vaikka miekan kahva kuinka kutkuttaisi kättä! _(Hän menee
kiireesti portista sisään)._
_Bartholdus Simonis (Soturille, jotka ovat tulleet esiin)._
-- En tarvitse teille sanoa, mitä työtä teidän nyt on tekeminen. --
Kuolema taikka voitto! -- Eteenpäin pojat! Mars! --
_(Bartholdus ja soturit menevät vasemmalle, josta kuuluu ampumista,
sotamelskettä ja sota-huutoja)._
_Kaarle Olavi (vallilla)._
En -- en jaksa kauemmin kuunnella! Jos hetkenkin vielä kuuntelen, niin
luovun lupauksestani! _(Hän lukitsee molemmilla käsillänsä korvansa ja
vetäiksee ampumatornin taakse)._
_Anna (levottomasti)._
Nuo laukaukset!... Jokainen niistä voipi olla merkki siitä että
Bartholdus on kaatunut!... Käyköön mitenkä tahansa ... tätä
levottomuutta ... tätä tuskallista tietämättömyyttä ... en saata sitä
kauemmin kärsiä! _(Tulisesti astuu hän muutaman askeleen vasemmalle,
mutta samassa tulee vasemmalta Gerbert, venäläisen päällikön puvussa,
kiiruhtain)._