_Anna._
Mitkä vaarat tahansa -- mielelläni ne kaikki kestän sinun kerallas! --
Se on oleva minulle iloa ja hauskuutta!
_(Kaarle Olavi, miekka kädessä, tulee portista)._
_Kaarle Olavi._
Nyt on täällä tuo tykki -- mihinkä on se laskettava? Ei se juuri ole
mailman mainioimpia, mutta eipä juuri huonoimpiakaan, vaikka se
lieneekin laatuansa ensimäisiä tässä Suomen maassa, kenties Kaarle
Bonden aikuisia. Kyllä sillä tulemme toimeen! -- Vaan liekö piru päässyt
vallalle, taikka miksi pauhaavat kellot? Luulin vihollisen jo ryntäneen
tänne _(huomaa Annan)._ -- Kaunis soturi sinulla täällä! -- Vaan
Bartholdus! Mihin on tykki asetettava! --
_Bartholdus Simonis._
Tuonne vallille oikealle puolen ampumatornia. -- Saitko sotureita
kokoon? --
_Kaarle Olavi._
Sain muutamia lurjuksia, vaan mistä kunnosta lienevät -- sen saavat itse
osoittaa, jos tarvis tulee.
_(Hän menee portista sisään toimittamaan tykkiä ylös vallille, mikä
toimi tapahtuu melskeen ja huutojen alla. Kellojen ääni vaikenee)._
_Bartholdus Simonis._
Lähde Anna! -- minä rukoilen! -- Jos joku vahinko kohtaisi sinua, niin
olisin onneton kuolemani hetkeen asti --
_Anna._
Älä puhu minusta! -- Enkö itse ole syypää kaikkiin vahinkoihin, mitkä
voivat tulla kysymykseen? Minunko siis pitäisi niitä välttämän! --
_Bartholdus Simonis._
Ah Anna! Parempi, suloisempi on, ettäs säästät itses siksi kuin rauha
taas on päässyt maahamme majailemaan ja rakkaus rauhan kanssa!
_Anna (kolkosti)._
Ha! ha! Minä kehno, kurja! Ei sovi minun ajatella rauhaa eikä
rauhallista onnea! -- _(päättäväisesti)._ Ole surutta minun suhteeni,
Bartholdus! --
_(Tykki on saatu ylös muurille. Kaarle Olavi ja muutamat soturit
seisovat muurilla lähellä tykkiä)._
_Kaarle Olavi._
Katsoppas tänne Bartholdus -- tuossa nyt on tykki! Eikö se lepää siinä
hyvin mukavasti? -- Onko moitteelle sijaa? --
_Bartholdus Simonis._
Ei suinkaan.
_Kaarle Olavi._
Sitäpä luulisin! -- Tulkoon nyt vaan vihollinen -- me olemme valmiit
häntä ottamaan vastaan sopivalla tavalla! --
_Bartholdus Simonis._