_Kaarle Olavi._
Oikein toden totta! -- Minä jumaloitsen nuorta serkkuani! -- Mutta hän
-- hän pitää minua kevytmielisenä heittiönä! -- Ah! jos olisin
haavoitettu! Kyllä tulisi hän pian toisenlaisiin ajatuksiin! --
_Bartholdus Simonis._
Mitä joutavia lasketkaan! -- Tietävät kaikki kertoa, ettäs tänään
taistelit kuin sankari ja että Burmeister erittäin kiitti sinua! --
_Kaarle Olavi._
Ensin kiitettyänsä sinua. -- Niin tietäkööt vaan, mutta minä tiedän,
että naisten aivoja särkee, kun näkevät sodassa haavoitetun nuorukaisen
ja siteet varastavat heidän sydämensä.
_Bartholdus Simonis._
Lähde jo houru!
_Kaarle Olavi._
Lähden kyllä, mutta parempi onni toisella kertaa! Jos kuulat
ensitulevassa tappelussa vielä välttävät minua, niin syöksen salaan oman
miekkani käsivarteni lävitse -- sen vannon tekeväni! Saaspa sitte nähdä,
jos Amalia säälittä voi katsella mun vereni virtaavan! -- _(Hän menee
iloisesti hyräillen)._