_Anna._
Sinä et taida minua lohduttaa! -- Vaan kuitenkin taidat ... jos tiedät
jonkun neuvon ... jos tunnet jonkun luotettavan miehen, joka tuulispään
pikaisuudella voipi viedä muuan sanoman Bartholdolle...
_Amalia._
Muuan sanoman Bartholdolle? Oletko järjeltä pois? Hän vast'ikään läksi
sotaan... Vaan mitä sanomaa tarkoitat? --
_Anna._
Suuri vaara uhkaa meitä!... Kaikki voipi mennä hukkaan!... kaupunki...
Vaan ollos kysymättä! -- En voi sinulle sanoa sen enempää! Mutta Amalia!
Amalia! Oletko jo keksinyt sellaisen miehen, joka lähtisi sanomatani
viemään? Etkö tiedä ketään sopivaista? --
_Amalia._
En tiedä... Mutta eriskummallisella käytökselläs saat pääni ihan
pyörryksiin. --
_Anna (tulisesti)._
Niin ole sitte mitään keksimättä, kosk'et sitäkään keksi! -- _(Hän
kävelee levottomasti edestakaisin)._
_Amalia._
Odotappas Anna! Ehkä Erici, joka jäi kaupungin vartiaväkeen...
_Anna (keskeyttäen)._
Erici! Ah, hän se onkin se mies, jota tässä on tarvis! -- _(Sulkee
Amalian äkisti syliinsä)._ Kiitos! Kiitos Amalia kulta neuvostasi.
Ijankaikkisesti olen kiitollinen sinulle tästä keksinnästäs! Mutta
rientäkäämme! Pian! pian Ericin luo! --
_(Anna ryntää portille ja vetää Amaliaa kädestä)._
_Amalia._
Anna! Anna! Sinä varmaan olet mielipuoli!
_(Esirippu laskeutuu)._