_Anna, myöhemmin Gerbert._
_Anna (levottomasti)._
Tähän aikaan pitäisi hänen tulla ... jos hän oikein ymmärsi viittaukseni
... _(hakee portin avainta ja löytää sen)._ -- Tässä on avain ... hänen
täytyy se saada, koska hän sitä on pyytänyt... Mutta jos olisi hänellä
petos mielessä?... jos... Haa! kauhistusta!... Vaan ei! Se joka katsoo
niin jalosti ja puhuu niin ylevästi kuin hän, ei taida pettää!... Vaan
kuitenkin... Bartholdon sanat?... hänen varoituksensa? Ne ...
_(kiivasti)_ -- ne olivat vaan hävytöntä parjaamista! Minä tahdon
täyttää lupaukseni, jos vaikka maa aukenisi jalkaini alla ja syvyys
nielisi minun kitaansa! En tahdo enkä taida ajatella pahaa hänestä,
armaastani, henkeni pelastajasta! _(Gerbert tulee oikealta pitkin
rantaa. Anna juoksee häntä vastaan)._ -- Gerbert!
_Gerbert._