_Edelliset ja Flaschendorff._
_Flaschendorff._
Hyvä, maister' Alcmannus, -- ett' tapasin teidän. Maksaka pois se pieni
rätink' kuin teidän alamaisenne Olavi jäi velkaa! -- Kolmetoist'
kupariploottu...
_Alcmannus._
Minäkö maksaisin?
_Flaschendorff._
Niin te ... opettaja alamaisensa synti edest'! Ei muut' kuin kolmetoist'
kupariploottu! Ottakaa teinirahast' herra maister' -- Paljo
välttämätönt', ett' minä saa ne rahat!
_Alcmannus._
Justitia in omnibus rebus sit justitia! Mutta tuo oli inhumaniter
pyydetty! Ja Kaarle Olavi sitte! Asinus et asinarius veritabilis! --
Exempli gratia. -- Kuulkaa herra Flaschendorff. -- Kuin tänään varhain
aamulla tapasin tuon Olavi heittiön, niin hän ei ollenkaan
tervehtinytkään minua. Koska tästä syystä tartuin hänen kauluksiinsa ja
rupesin häntä nuhtelemaan siitä, että hän kantoi miekkaa ja tupsuhattua,
niin laski hän ylpeästi kätensä taskuihinsa, sai niin pivollisen
herneitä ja heitti ne vasten silmiäni lausuen: "Tässä ovat kaikki ne
herneet, joidenka päällä olen ollut polvillani! Puoleksi turmeltuneet
reiteni ylistävät hyväntahtoisuuttanne!" -- Niin hän puhui. O tempora! O
mores!
_Flaschendorff._
Mut' Olavi minun tykönä joo velaks'!
_Alcmannus._
Sehän ei ole minun asiani!
_Kaarle Olavi._
Niin kene on? Kene on vika, kene?
_Alcmannus._
Kenen vika nykyiseen surkeuteen? Kenties raadin Tukholmissa, kenties
kuninkaan.
_(Hänen näitä viime sanoja sanoissansa tulee *Jöns Barrus*)._