_Priita Pöyriäinen ja maisteri Alcmannus._
_Alcmannus._
Päiviä monia teille täti Priita! -- Miksi kurkistelette ulos lahdelle?
Voisipa luulla teidän sulhonne purjehtivan siellä.
_Priita._
No, mitä pilkkaa laskettekaan minusta, herra maisteri Alcmannus! Minun
sulhoni! Olisitte hänestä puhuneet viisikymmentä vuotta takaperin! Oh!
Oh!
_Alcmannus._
Se aika on teille hyvässä muistossa, koska sitä ajatellessa huokaatte
niin syvään?
_Priita._
On kyllä. Silloin ottelivat kuningas Sigismundo ja herttua Kaarle ja
asiain asema täällä ei ollut valoisampi kuin nytkään. Ah kuitenkin! --
ei niinkään valoisa! -- Laillista kuninkaansa rakasti Wiipuri. Silloin
tuli tuo julma herttua ja piiritti kaupungin sekä mannermaan että meren
puolelta. -- Kirottu olkoon pormestari Herman Bröijer, sillä hänen
kavaluutensa saattoi kaupungin herttuan valtaan! Kirottu hän! -- Näette
linnan tuolla. Sinne vetäytyi joukko uskollisia ja niiden joukossa
myös... _(keskeyttää lauseensa)._
_Alcmannus._
Teidän sulhonne? Kenties teidän ensimäinen rakastajanne? Enkö arvaa
oikein? Recte, rectissime?
_Priita._
Olkoon sen asian laita miten tahansa! Vaan linnaa ei voitu puolustaa --
se antautui ja Kaarle herttua lupasi armoa ja oikeutta sen urhokkaille
puolustajille. Mutta noudattiko tämä herra koskaan oikeuden sääntöjä! --
Hän tappoi mahtavimmat heistä ja ripusti heidän päänsä tämän portin
päälle!
_Alcmannus._
Ja niitten päitten joukossa löytyi teidän ensimäisen rakastajanne pää?
-- Se oli hirmuisesti tehty, oikein crudeliter!
_Priita._
Kuitenkin olivat vihollisemme silloin omia kansalaisiamme -- nyt -- nyt
jos sattuisi onnettomuus tapahtumaan! -- mikä meidän kohtalomme? Ja
miks'ei se voisi tapahtua tätä nykyä; -- me olemme, herra maisteri,
kaupungin parhaimpia puolustajia!
_Alcmannus._
Niin on asian laita, täti Priita! Tuo Burmeister, joka läksi täältä, on
monessa kohden moitetta ansaitseva mies! -- Ensin viekoittelee hän
nuorisoa, toiseksi saattaa hän sivistykselle häviötä, vieden lukiolaisia
sodan teurastuskentälle, kolmanneksi turmelee hän virtutem et
disciplinam nostrorum discipulorum, deinde tekee heidät impudentes ja
postremo saattaa opettajille indignationem et dolorem. Exempli gratia...
_(Flaschendorff tulee kiireesti portista)._