_Flaschendorff._
Herra Olavi! Maksaka pois se rätinki! kolmetoist' kupariploottu!
_Kaarle Olavi._
Ei minulla ole rahaa, ei äyriäkään!
_Flaschendorff._
Niin hakema raha, herra Olavi, pian hakema!
_Kaarle Olavi._
Siitä ei syntyisi mitään, jos läksisinkin hakemaan! -- Mutta nyt ei
minulla ensinkään ole aikaa turhanpäiväisiin juoksuihin. Taskuni ovat
tyhjän tyhjät, herra Flaschendorff! _(Kääntää taskunsa nurin päin)._
_Flaschendorff._
Se on hyvin paha, hyvin hoolettava asia!
_Kaarle Olavi._
Olkoon vaan, mutta isänmaan rakkautta löytyy povessani ja uskallusta
taistelemaan ja kuolemaan teidän ja toisten edestä, vaikka ovatkin
lakkarini tyhjät kuin Mierolan muorin ruoka-aitta.
_Flaschendorff._
Minä en hooli isänmaanrakkaudest' eikä koolost', vaan rahast' minä
hooli!
_Kaarle Olavi._
Mutta voitte kuitenkin, hyvä herra, isänmaan rakkauden tunteilta
liikutettuna, näin tärkeällä ajalla kuin nykyinen heittää tuonmoinen
halpa seikka siksensä, jättäen rääkkäämättä niitä hetkiä, jotka ovat
mitä painavimpia koko elämässäni!
_Flaschendorff._
Mitä te hulluttele, herra Olavi! Isänmaa! isänmaa! Se maa minull'
isänmaa, miss' jooda parhain, makseta hyvi.
_Kaarle Olavi._
Ja sen rohkenette tunnustaa! Niin pitää teidän saaman totuutta totuutta
vastaan! Pois tyköäni mies taikka vedän kalpani ja hakkaan sinun
kunnottoman pääsi kahtia! Ja sen sanon -- rahaa et saa! Jos taistelussa
kaadun, niin tulevat ne kolmetoista kupariploottua oleman sinun kehno,
vastenmielisesti annettu roposi kotimaalle tällä hädän ja tuskan aikana!
Pois! --
_(Tarttuu miekkansa kahvaan ja lähestyy uhaten Flaschendorffia)._
_Flaschendorff (peräytyen)._
Ho-ho. Ho-ho! _(Itsekseen, suutuksissa mennessänsä porttia kohti)._ Ja
valloittako Venäläiset tämä kaupunk'! Minä olen kuull' ett' veneläis
upser' joo hyvi ja maksa hyvi. _(Pois)._
_Kaarle Olavi._
Taas hengitän kuin pääsin tuosta kiukkuisesta karhusta, joka vaatii
minulta sellaista, jota minulla ei ole eikä tyydy siihen kuin minulla
on! Ohhoh! Jo milt'ei ollut hän iloani peräti pilaamaisillansa noilla
kirotuilla kupariplootuillansa!
_(Sota-marsin ääntä kuuluu etäällä. Kaarle kuuntelee innostuksella.
Sill'aikaa tulee porvari toisen perästä muurille seisomaan)._
_Kaarle Olavi._
Kas tuo on toista ääntä! Noitten samojen sävelten soidessa kävivät
meidän maan jalot sankarit uskon pyhää sotaa Saksan maalla ja
taistelivat .. voittivat! -- Niiden soidessa tahdon minäkin taistella,
voittaa taikka kuolla, sillä mahdotointa on niitä kuunnellessa peräytyä!
_(Amalia, kukkaisvihkoja kädessä, tulee. Kohta hänen perässänsä toisia
nuoria naisia, hekin kantaen kukkia ja kukkaisseppeleitä)._