HUUDAHDUKSIA.
-- Ah!
-- Mitkä vartalot!
Hiljaisuus.
Ensin tanssivat liihotellen, haaveellisesti, sulavasti. Pian kuitenkin
kiihtyy soitto ja tanssi käy yhä vilkkaammaksi ja kiihkeämmäksi ja
tanssijattaret säestävät liikkeitään kiihkein huudahduksin.
Lopulta pysähtyvät kaikki kuin yhdestä iskusta, jääden kuvapatsaina
seisomaan sorjaan asentoon, toinen käsi kohotettuna.
Hurja suosionosotusten myrsky: kättentaputukset, huudot ja sekava
hälinä täyttää salin; sen yli eroittaa hurmaantuneita
HUUDAHDUKSIA.
-- Mikä sirous!
-- Mitkä vartalot!
-- Tämä on ihanaa!
-- Jumalallista!
Jotkut suutelevat vierellään lepääviä naisia... Tanssijattaret aikovat
kauniissa järjestyksessä poistua, mutta silloin kuuluu kiihkeitä
HUUTOJA.
-- Älkää poistuko!
-- Jääkää!
-- Älkää jättäkö meitä!
Ja yhtä iloisina, aivankuin olisivat odottaneet juuri tätä, kääntyvät
tanssijattaret takaisin ja rientävät heitä odottaviin, avoimiin syliin.
Juomingit käyvät yhä hurjemmiksi ja irstaammiksi. Orjat kantavat yhä
uutta viiniä ja humaltuminen on korkeimmillaan. Miehet lähentelevät
naisia irstaasti ja useimmat näistä istuvat miesten sylissä
kiihkeinä... Ja yht'äkkiä alkaa katosta sataa punaisia ruusuja...
Puheensorina käy yhä sekavammaksi, nauru, hälinä ja ihastushuudot
täyttävät ilman; selvemmin kuuluu vain muutamia
HUUDAHDUKSIA.
-- Ah, ruusuja!
-- Tämä on jumalallista!
-- Viiniä, orjat!
-- Ruusuja, ruusuja!
-- Viiniä, viiniä!
FULVIUS (nojautuen vieressään loikovan nuoren ylimysnaisen puoleen.)
Valtijattareni! Jumalattareni! Minä rakastan sinua! Tule syliini...
Tyttö täyttää hänen pyyntönsä ja hän suutelee tätä kiihkoisesti
huulille; kuiskuttelevat hiljaa keskenään ja katoavat kädet toistensa
vyötäisillä esiripun taakse.
ÄÄNI.
He lähtivät Afroditen helmaan...
ANICIUS.
Hän suokoon heille kaikki antimensa...
Naurua.
POMPONIA.
Oh, miten täällä on kuuma!
LICINIUS.
Riisu itsesi!
POMPONIA.
Sen teenkin, kautta Venuksen valkeiden polvien!
CRASSUS.
Mikset omiesi...?
Naurua.
ANIVIUS.
Kuuleppa, ihana Pomponia. Eiköhän Licinius voisi sinua jäähdyttää...
Naurua.
HUUTOJA.
-- Se on totta!
-- Kysy häneltä!
POMPONIA (nousee hieman horjuen ja sanoo, teeskennellen vihastusta.)
Minä en siedä teidän leikkiänne! -- (Menee oikealle. Licinius nousee ja
seuraa häntä.)