HUUDOT.
-- Ihmisiä!
-- Orjat ihmisiä?
-- Verus on tullut hulluksi!
-- Kuulkaa, kuulkaa!
FULVIUS (kumartaen sirosti naisille.)
Anteeksi, jalot naiset, että minun täytyy vaivata teidän ihanasti
punehtuneita korvianne niin sopimattomilla puheilla kuin orjista
puhuminen on. Mutta tämä ystäväni pakottaa minut siihen. -- (Tyynesti.)
-- Siis luvallasi, Verus: miten olet hankkinut orjasi?
VERUS (hieman hämmästyen.)
Minä olen ne ... ostanut.
FULVIUS.
Ja mitä olet maksanut kappaleelta?
VERUS.
Monella tavalla... Neljästä denarista ylöspäin... Mutta miksi sitä
kysyt?
FULVIUS.
Tahdon vain osoittaa miten väitteesi pitävät paikkansa. -- No niin.
Sinä ostat orjasi neljällä denarilla ja aasisi samalla hinnalla. Salli
minun siis kysyä: pidätkö aasitkin veljinäsi? -- (Yleinen nauru.) --
CRASSUS (yhä nauraen.)
Pidä hyvänäsi! Sinä sait hyvin!
ANICIUS.
Se oli oikein sinulle!
VERUS (suuttuneena.)
Te tukahdutatte tämän kysymyksen naurulla, mutta se ei ole oikein. Ja
miten voit sinä, Fulvius, tehdä moisen vertauksen? Tiedäthän, että
orjiemme joukossa on eri kansojen parahistoa ja päälliköitä. Ja...
FULVIUS.
Salli minun keskeyttää sinut, äläkä pahastu, jos sanon että
lörpöttelet. Sanoppa: _kuka tekisi työt,_ jos sinun ajatuksesi
toteutettaisiin? Onko sinulla itselläsi halua ryhtyä siivoamaan
atriumisi lattiaa, jauhamaan viljaa ja puhdistamaan aasejasi lannasta?
Yleinen nauru.
HUUTOJA.
-- Hyvin sanottu!
-- Oikein, Fulvius!
-- Täällä on hupaista!
-- Mitä orjat meitä liikuttavat?
VERUS (epävarmasti.)
Voisihan palkata...
FULVIUS.
Palkata! Miksi palkkaisit ketään, kun saat orjia neljällä denarilla?
CRASSUS.
Oikein!
ANICIUS (leikillisesti.)
Minä juon nyt kuolemattoman runoilijamme, Fulviuksen maljan. Ja jos
joku tahtoo tehdä sen minun kanssani, niin minä en kiellä! -- (Naurua
ja huutoja: Hyvä, hyvä! -- Juovat nauraen.)
FULVIUS (kohottaen maljansa Aniciusta kohti.)
Minä juon sinun maljasi, oi kuolematon Baccus!
VERUS (kiihkeästi.)
Kuulkaa minua hetkinen! Minun mielestäni olisi pitänyt ainakin kohdella
heitä vähemmän julmasti, ettei syntyisi tuollaisia kapinoita. Meidän
käy lopulta huonosti -- muistakaa vain, miten suunnattoman paljon orjia
on...
TRASEAS.
Sallikaa minunkin sanoa mielipiteeni. Päätelmiin nähden olen samalla
kannalla kuin Verus, mutta en voi yhtyä hänen perusteluihinsa. Väärin
-- julmaa -- ihmisiä! Kautta Polluxin! Mikä on oikein, mikä väärin?
Enkä, totta vie, tahdo väitellä, ovatko he ihmisiä. Jos ovat, niin se
on heidän asiansa -- jos eivät ole, on sekin minulle samantekevä. Mutta
minusta on _rumaa_ kohdella orjia, niinkuin meillä on tapana. Vai onko
todellakin kaunista kuunnella voihketta ja ruoskanläiskettä ja
katsella, miten laihat orjat vääntelehtivät verisin seljin
piinapenkissä ja ulvovat kuin germanilaiset sudet? Hyi! -- Mieluummin
kuuntelen heidän nauruaan ja näen, että he ovat hyvinvoipia. Silloin he
ovat siedettävämpiä -- ja rauhallisempia.
ANICIUS (harmistuen.)
Sinähän puhut kuin kreikkalainen!
CRASSUS.
Oikein sanoit, Anicius! Tuo on kreikkalaisuutta, jota Roomassa ei
tarvita!
TRASEAS.
Miksi ei roomalainen saisi elää kauniisti? Ja orjiin nähden se olisi
turvallisempaakin... Sitäpaitsi, muistakaa vain Sicilian viimeistä
orjakapinaa! Älkää unohtako miten paljon täytyi uhrata väkeä sen
kukistamiseen.
LICINIUS (kiivaasti.)
Kautta Jupiterin! Minä sanon teille, että nuo orjakapinat, joihin
Traseas vetoaa, ovat syntyneet juuri sentähden että on kohdeltu orjia
liian lievästi! "Orjan täytyy joko olla työssä tai maata",
-- sanoo Cato. Ja ruoskaa väliaikoina, sanon minä!
-- (Hymyillen.) -- No niin! Tuon viimeisen kapinan jälkeen ei ruoskia
ole paljon säästetty ja nykyään ovat orjat siksi masennettuja, että
mitään suurempaa orjakapinaa ei voi syntyä. Ja pienemmät joukot kyllä
legioonat hajoittavat!
ANICIUS.
Se on tietty!
VERUS.
Älkää olko niin kovin varmoja... Kyllä asia pitäisi ottaa vakavalta
kannalta silloin, kun heillä on sellainen johtaja kuin Spartacus.
TRASEAS.
Kautta Castorin! Siinä on maailman paras miekkailija! Kun näkee hänen
jäntevän ruumiinsa areenalla, hänen äärettömän kevyet ja salamannopeat
liikkeensä, luulisi hänet noidaksi!
POMPONIA (hekumallisesti.)
Ah! Hänen notkea vartalonsa! Hänen jääkylmät kasvonsa ja hehkuvat
silmänsä -- niitä ei voi unohtaa!
ANICIUS (katsoen merkitsevästi Pomponiaan.)
Minä en lainkaan ihmettele, vaikka Rooman naiset ovatkin häneen
hullaantuneet.
POMPONIA (ja useat muut naiset.)
-- Te liioittelette!
-- Se ei ole totta!
FULVIUS.
On myönnettävä, että siinä on todellakin miekkailija...
CRASSUS (keskeyttää äkäisesti.)
Kaikissa tapauksissa pitäisi hänet pian saada vaarattomaksi, sillä hän
on pahin roisto koko Rooman valtakunnassa!
LICINIUS.
Clodius kyllä pitää huolen siitä, että hän tulee vangituksi!
CRASSUS (yhä kiihtyen.)
Mutta jos nuo kirotut orjat uskaltavat ryhtyä kapinaan näillä seuduin,
niin minä vannon kautta Mars'in, että ripustan ristille jok'ainoan!
Niin Spartacuksen kuin muutkin!
JUOPUNEITA ÄÄNIÄ.
-- Älä vanno!
CRASSUS (huutaa raivoisasti.)
Vannon!
ANICIUS (lepytellen.)
Ei mitään ikävyyksiä -- juokaamme ja iloitkaamme!
MARCELLUS.
Orjat! Uutta viiniä!
Orjat kiirehtivät ottamaan entisiä maljoja pois. Eräs vanha orja sattuu
hieman koskettamaan vaatteillaan kiihtynyttä, puolijuopunutta
Crassusta. Tämä sieppaa raskaan maljan ja iskee orjaa päähän
karjaisten.
CRASSUS.
Älä koske minuun, koira! -- (Orja kaatuu heikosti huudahtaen lattialle.
-- Naurua.)
HUUTOJA.
-- Mitä se löysi!
-- Kas, kuin keikahti.
LICINIUS.
Kas tuota orjat tarvitsevat!
ANICIUS.
Nouse ylös, vanha nauta! -- (Naurua.)
Orjat kantavat liikkumattoman ruumiin pois.
VERUS (harmistuneena.)
Mitä tuo nyt hyödytti?
TRASEAS (ironisesti.)
Kas, miten maku saattaa olla erilainen! Minusta tuo vanha orja hienoine
piirteineen oli kaunis, seisoessaan edessäni kaatamassa viiniä
maljaani. Ja Crassus pitää enemmän kuolleesta!