ÄÄNIÄ.
-- Pysykää alallanne, hullut!
-- Hiljaa, hiljaa!
-- Menkää nukkumaan, senkin siat!
-- Vouti kuulee!
-- Eikö saa enää nukkua...?
-- Ettekö ymmärrä, että vouti kuulee?
KHAKU.
Tahdon hänet!
GARIZO.
Et tule saamaan!
ÄÄNIÄ.
-- Hiljaa! Hiljaa!
AGILO (uhkaavasti.)
Vai niin, sinä musta libyalainen sika! Mutta jos et paikalla asetu ---
niin olet sinä kuoleman! -- Hildegard, tule tänne!
Naisten komeron ovelle ilmestyneiden naisten joukosta tulee nuori tyttö
ja menee Agilon viereen.
VANHA NAISORJA (tyytymättömällä äänellä.)
Mikä melu syntyy tässä yhdestä tyttöletukasta? Kaikki ovat saaneet
täällä taipua... Ei suinkaan hän aio täällä säilyä koskemattomana?
Nauraa kuivaa, pahansuopaa naurua.
ÄÄNIÄ
-- Mutta hänhän on vasta neljäntoista vuotias!
-- Antakaa minun nukkua...
-- Kyllä hän on jo kelvollinen!
-- Hän tahtoo säilyä neitseenä!
Naurua.
VANHA NAISORJA.
Neljäntoista vuotias! Minulla oli siinä ijässä jo lapsi!
ÄÄNI.
Älkää melutko!
KHAKU.
Minä tahdon hänet!
ARTARIK (eräs suuri, synkkä germanilainen, joka koko ajan on käsiinsä
nojaten istunut seinustalla ja tuijottanut eteensä, nousee ja puhuu
hillityllä, läpitunkevalla äänellä.)
Oi te kirotut elukat! -- (Murinaa ja liikehtimistä.) -- Niin, elukoita
te olette! Te teette työtä kuin aasit, te teette _kaiken_ työn -- ja
täällä te käyttäydytte kuin kiimaiset koirat! Teidän ainoana
päämääränänne on tyydyttää himojanne -- siittää uusia orjajoukkoja
kirotuille herroillenne! Oi, te onnettomat raukat!