-- Karmideksen voitto!
-- Sinut kuopataan huomenna, Kratinos!
KARMIDES (miekkailuhuoneesta.)
Spartacus!
SPARTACUS.
No mitä? Mitä tahdot?
KARMIDES.
Tule taas näyttämään sitä keksimääsi pistoa!
SPARTACUS.
Minä tulen!
Lähtee haluttomasti miekkailuhuoneeseen. Hetken kuluttua hiipii sisään
neljä nuorta ylimysnaista, etunenässä Licinia, tavattoman kaunis
roomalaistyttö. Hän on hyvin nuori ja hänen ihanissa kasvoissaan ja
sointuvassa, miltei lapsellisessa äänessään kuvastuu vielä hyvyys ja
avomielisyys.
LICINIA (kuiskaten.)
Hiljaa ... hiljaa!
Lähenevät esirippua.
ENSIMÄINEN TYTTÖ.
Licinia, näytä hänet minulle...
Raottavat esirippua.
LICINIA (ihastuneena.)
Katso, tuolla hän on ... hän miekkailee paraillaan...
IHASTUNEITA ÄÄNIÄ.
-- Ah!
-- Katsokaa, kuinka notkea hän on!
-- Kas, miten hänen miekkansa välähti kuin salama!
TOINEN TYTTÖ
Kuka on tuo nuori, kaunis, joka miekkailee hänen kanssaan?
LICINIA.
Hän on Karmides, kreikkalaisen ylimyksen poika.
ENSIMÄINEN TYTTÖ.
Mistä onkaan Spartacus?
LICINIA.
Hän on hyvin kaukaa -- jostakin Traakiasta ... päällikön poika...
KOLMAS TYTTÖ.
Entä tuo vaalea, joka keskustelee tuolla toisten kanssa ... joka nyt
juuri viittailee!
LICINIA.
Crixus ... kelttiläinen, kaukaa pohjoisesta...
ENSIMÄINEN TYTTÖ.
Spartacus! Hän on sentään kaikkein uljain!
-- Licinia! Kerrohan nyt miten hän sinut pelasti...
ÄÄNIÄ.
-- Niin, kerro!
-- Kerro, kerro!
LICINIA.
Pääasianhan te jo tiedätte.
KOLMAS TYTTÖ.
Minä en tiedä...
LICINIA.
Niin, siitä on nyt kolme päivää! Minä olin ulkona ja tulin
Quinetianuksen kulmassa, kun roskajoukko hyökkäsi saattajiani vastaan;
useita orjia lyötiin kuoliaiksi, ja ajatelkaa: silloin tuli suuri,
naamioitu mies, sieppasi minut kantotuolista...
TYTÖT.
-- Kauheata!
-- Kauheata!