[1] Ainoa omakätinen kirje, joka Ida Aalbergin papereiden joukossa on
hänen äidiltään, on vaikeasti luettavaa käsialaa. Charlotta Ahlberg on
sen kirjoittanut nähtävästi 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa, sillä se
koskee hänen vanhimman poikansa, Oskar Ahlbergin, taloutta ulkomaisella
opintomatkalla. Kirje on ruotsinkielinen ja kuuluu: »Snella Ida. vj
hade brev yttaf Oskar Tisda Hän er fri sek men för yndrar sig var för
du intte Låtti vetta yttaf dig blan annat Så skule hän villa komma till
finland för att söck sig Någon tienstt Men nu är han medel lös och ber
Pappa sicka ått hånåm 2 hundra 50 m. Men han ha ej ennu låfvatt för
Söck nu Snella Ida att sicka ått Hånåm hundra marek om du nånsten kan
jag För min del kan ej Hjelppa Jag har sjölf svårtt att slippa i genom
vi Mår alla bra och är friscka för när varan Pappa ha varitt... (ei
luettavaa)... jag vett ej vart man skall ta vegen din Mår C Ahlberg.
[2] Suomalaisena piirilauluna esiintyy säkeistö seuraavassa muodossa:
»Monta on sulla muistettavaa,
moni muistaa sinua
anna olla sydämessäs — sydämessäs
pieni tila minulla.
[3] Jos Antti Ahlberg todellakin luki lapsilleen Dickensiä, kuten Ida
Aalberg on muistellut, hän todennäköisesti on lukenut juuri »David
Copperfieldiä», sillä se oli jo tuohon aikaan suomeksi käännetty.
[4] Tätä puhetta ei pidä käsittää aivan kirjaimellisesti. V. 1875 Ida
ei ollut kotona, mutta silloin ei Suomalaisen teatterin jäsenillä ollut
mitään yleistä loma-aikaa. Jo silloin hän sentään puhuu halustaan käydä
kotona ja kesällä 1876 hän, kuten kirjeenvaihdosta voi päättää, on
kotonaan ja sangen hyvällä mielellä.
[5] Vrt. ensim. luku. Anna Lovisa, Charlotta Ahlbergin sisar, oli
naimisissa suutari Strömbergin kanssa.
[6] Runo on kyllä painettu »Oulun Viikkosanomissa», mutta Ismael Kallio
ilmoittaa sen tekijäksi vaasalaisen R. Svanljungin.
[7] Puutteellisia kouluopintoja todistavia kielivirheitä ei saa esiin
suomalaisessa käännöksessä, joka kuuluu:
Turussa 17 p. helmik.
Hyvä Veljeni!
Kiitoksia paljon tervetulleesta kirjeestäsi, jonka sain tämän kuun
alussa ja anna anteeksi etten ennen ole kirjoittanut enkä myös
vastannut viimeiseen kirjeeseesi, sinä kai luulet ja sinulla on
syytäkin luulla että minä olen kauhean huolimaton ja välinpitämätön
kirjoittamisessani, syynä on ollut, (minun täytyy suoraan tunnustaa)
että minulla on ollut hyvin hauskaa täällä ja toiseksi on minulla
ollut kauhean paljon tekemistä, täytyy tehdä kolme kertaa enemmän
kun ollaan yhdessä Oopperan kanssa, joka päivä täytyy mennä
Oopperanharjoituksiin joissa täytyy laulaa mukana kuoroissa ja
sitäpaitsi Puheosasto. —
Useita uusia osia olen saanut joihin minun pitää perehtyä sillä
rouva Aspegrenin pitää keväällä matkustaa Parisiin kehittyäkseen
taiteessaan, ja silloin minä saan ruveta näyttelemään useampia
hänen osiaan jos vain kykenen. — Viime sunnuntaina esitettiin Lucia
Seitsemäs ja viimeinen kerta ja Yleisö juhli kauheasti Emmy Strömmeriä
Hulluuskohtauksen jälkeen huudettiin hänet kolme kertaa esiin ja hän
sai ottaa vastaan suuren Laakeri seppeleen ja Kukka vihon.
Sunnuntaista viikko täällä oli suuret Naamio huvit ja siellä olivat
useimmat Suomalaisen Teatterin jäsenet naamioituina Me esitimme
Olympon Jumalia ja Jumalattaria mukana ei olleet vain oma väki vaan
vieraitakin, me pukeuduimme Teatterissa ja sieltä menimme sitten
kaikki Seurahuoneelle kun astuimme Salonkiin niin kulki ensiksi
Jupiter puolisonsa Junon kanssa sitten Mars ja Minerva, sitten Venus
ja Apollo ja Neptunus ja Ceres, Minä olin Flora Kukkaisjumalatar, minä
olin kokonaan kukkien peitossa ja minulla oli kukkakori kädessäni
minun parini oli Merkurius Herra Anderson y.m, siellä oli kauhean
ahdasta sillä siellä oli 1,200 ihmistä hyvin hauskaa siellä oli
Tohtori Bergbom oli myöskin siellä. Viime maanantaina olin Bangénilla,
Stafva kuulutettiin viime sunnuntaina ensi kerran Masinisti Lindholmin
kanssa hän lähettää sydämellisiä terveisiä sinulle —
Turusta matkustaa Suomalainen Teatteri Poriin, me avustamme vielä
Oopperassa Fra Diavolo joka tänään esitetään ensimäinen kerta se menee
neljä viisi kertaa, minä luulen että ensi viikolla lähdemme täältä. —
Minulle tulee kovin ikävä Turkua sillä minulla on ollut hyvin, hyvin
hauskaa, sillä me asumme erinomaisen siistissä perheessä, heillä on
kolme täysikasvuista lasta jotka ovat hyvin hauskoja ja kilttejä.
— Ei nyt minun täytyy lopettaa kirjeeni, koska paperi loppuu. Sano
Strömbergin väelle ja Axelille Anni ja Janne Kerkkoselle ja Kilpisen
Tytöille kauhean paljon terveisiä ja tervehdi myös täti Johannaa
(Johanna Liljeroos, ruokapaikan pitäjä, jonka luona Oskar Ahlberg ja
Idakin olivat asuneet Hämeenlinnassa.) ja sano että hän saa kirjoittaa
jonkun rivin R:lle kirjeessäsi sillä ei hän välitä sanonko minä vai
olenko ilman. Hyvästi voi hyvin toivottaa sisko Ida. Ole kiltti ja
kirjoita minulle 2-3 viikon perästä ja osoita sitten Poriin, sillä
sinä et voi kirjoittaa ennen kuin minä tiedän varmasti koska me
matkustamme.»
[8] Suomeksi: »Kuinka voimakas onkaan ihmistahto, kun se käy käsi
kädessä nerouden kanssa! Niin voi sanoa se, joka näki Sinut näyttämöllä
ensi kerran esiintyessäsi kappaleessa »Lemun rannalla». Se oli, jos
itse muistat, »Otavan salonkiin» järjestetyssä teatterissa; siellä
näin sinut niin pelokkaana ja väkinäisesti elehtivänä: sillä taiteen
maailma oli sinulle vielä ahdas. Tunnuit minusta levottomalta kuin
kaarnanpalanen, jota aalto kuljettaa vaahtoisessa joessa. »Mitähän
tuostakin lapsesta tulee?» minä hiljaa kysyin itseltäni. Kului vuosi ja
näin Sinut uudelleen samalla näyttämöllä, mutta niin muuttuneena, että
minua alkoi hävettää — ja toivon Sinun antavan minulle anteeksi, jos
itse muistat hurmaavan »Jane Eyresi».»
[9] Kaarola Avellan on kertonut, että Ida myöhemminkin, koska tiesi
itsellään olevan verraten leveän suun, koetti puhua »supukkasuulla».
[10] Julia Blåfieldille, joka tiedusteli syytä, miksi Ahlberg nimi
muutettiin Aalbergiksi, näyttelijätär on kertonut tehneensä sen siksi,
että Suomalaisessa teatterissa oli ollut toinen samanniminen henkilö.
Tämä selitys ei pidä paikkaansa: Axel Ahlberg liittyi teatteriin vasta
pari vuotta nimenmuuton jälkeen.
[11] Bruno Böökin sanotaan harjoituksissa pilkanneen entistä
morsiantaan huutamalla tavan takaa saksalaisen »ach» huudon
säestykseksi Ida Aalbergin käyttämille interjektsioneille.
[12] Ibsenin päivällisillä, kertoi Vasenius, moitti August Lindberg
Sonnenthalin Hamletia liiasta huutamisesta. Vasenius vastasi: »Luulen
uskaltavani väittää, että Shakespearea ei voi esittää huutamatta»,
johon Lindberg: »Protesteeraan näyttelijäammatin nimessä.»
[13] Kiihkoruotsalainen »Helsingfors» lehti sentään piti ylläolevaa
tunnustusta liian suurena ja kirjoitti »Dagbladin» arvostelun johdosta
vastalauseen otsakkeella: »Iljettävää fennomanian imartelemista»
soimaten »Helsingfors Dagbladia» siitä, että tämä Ida Aalbergin vuoksi,
jolla sentään lienee ollut yhtä ja toista opittavaa, kuten lehti sanoi,
oli unohtanut »ne tunnustetut, ensiluokkaiset näyttämötaiteilijat,
joiden on nähty esiintyvän ruotsalaisella näyttämöllämme».
[14] Ida Aalbergin myöhäisemmän vakuutuksen mukaan Emilie Bergbom jo
ensi tapaamassa 1874 oli vaikuttanut tutkivalta ja epämiellyttävältä
lapselliseen teatteriin pyrkijään.
[15] Björnsonin tendenssinäytelmä, jossa runoilija vaatii mieheltä yhtä
suurta puhtautta kuin naiseltakin. Svava on siinä naispuolinen pääosa.
[16] Kirjeessään 3.XII.1883 Ida Aalberg kertoo Bertha Forsmanille
olleensa muutamien Björnsonin läheisinten ystävien seurassa, kun tämä
luki »Yli voimain» näytelmänsä. »Oli kuin koko tunturi olisi tullut
ylitsemme ja murskannut meidät. Hän oli itsekin niin mielikuvituksensa
lumoissa, että vain vaivoin kykeni hallitsemaan itseään.» —
[17] Runon sulosta ei suorasanainen käännös antaisi aavistustakaan.
Siinä kerrotaan Tuhkimosta, joka haltian armosta pääsi tanssiaisiin
hoviin ja johon prinssi rakastui. Hän katosi yhtäkkiä, mutta häneltä
jäi toinen kenkä, jossa oli nimikirjaimet I ja A. Niiden avulla voi
rakastunut prinssi löytää kengän omistajan, joka silloin on kohoava
kuninkaalliseen arvoon ja vaatimattomuudeliaan, kauneudellaan ja
loistollaan tulee hän, matalan majan lapsi, tuottamaan paljon iloa.
[18] Kesällä 1885 Suomessa Venäjän keisarinnalle annettiin lahjaksi
vene. Se tehtiin monin juhlallisuuksin. Ida Aalberg tuli kotimaahan
ja oli mukana lahjaa jätettäessä. Hän ei kuitenkaan, kuten Neiglick
häijysti ennustaa, ollut uimapuvussa, vaan esiintyi lausujana
keisarillisille.
[19] On todennäköistä, ettei Ida Aalberg ollut mistään oppinut näitä
sanoja, ne ehkä olivat muodostuneet Rossin opetuksien perustuksella.
1889 hän Lauri Kivekkäälle kirjoittamassaan kirjeessä siteeraa rva de
Staëlia, jota hän siihen aikaan luki saksalaisena käännöksenä ja jonka
kirjasta sanoi löytäneensä sanat: »Olemisen ainoana tarkoituksena on
tehdä itsensä arvolliseksi kuolemattomuudelle. Onni ja onnettomuus ovat
vain keinoja tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi.»
[20] Politiken, Edvard Brandesin lehti, julkaisi vasta syyskuussa
1885 kirjoituksen, jonka »det unge Finlands talentfulde Kritiker»,
»nuoren Suomen kyvykäs arvostelija», Hjalmar Neiglick, oli keväällä Ida
Aalbergin suositukseksi lähettänyt.
[21] Nimien suomalaistuttaminen, joka nykyisin on yleisimmin tapahtunut
Snellman-päivänä, ei ollut J.W. Snellmanin mieleen. »Vai niin,
maisterikin on muuttanut isänsä nimen», ärähti hän kiivaasti eräälle
1876 nimensä muuttaneelle. »Ei, herra senaattori, muutin vain omani»,
tämä vastasi.
[22] Todennäköisesti Ida Aalberg oli Kööpenhaminassa nähnyt jonkun
»Erotaan pois» esityksen. Hänen Tanskassa ollessaan kappaletta siellä
esitettiin.
[23] Ibsenistä tiedetään mainita, ettei hän ollut tarkka siihen
nähden, miten hänen draamojansa käännettiin muille kielille.
Bergbomilta hän kuitenkin vaatii, että Hedda Gabler-käännöksen on
oltava »kultiveerattua ja luonnollisia puhekieltä» eikä »kankeata
kirjakieltä». »Edellytän, että suomessakin tehdään ero noiden kahden
välillä», hän sanoo.
[24] Duse tuli vähäistä myöhemmin, mutta hänen menestyksensä
Skandinaaviassa ei koskaan tullut kovin suureksi; hänen myöhempi
käyntinsä Tukholmassa muodostui melkeinpä fiaskoksi.
[25] »Elinan surmia» esitettiin kiertueella Harald Molanderin
muovailemana laitoksena, jossa Kirsti oli vielä paljon keskeisempi
henkilö kuin Numersin draamassa.
[26] Vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin oikea käsi kuuluu olleen
viallinen. Hän kirjoitti niin vaikeata käsialaa, ettei Ida Aalberg
osannut sitä aina lukea. Senvuoksi Ida Aalberg sai joskus kopioida
miehensä ajatustuotteita — tai ehkä vapaaherra saneli parhaita
keksintöjään vaimonsa elämänohjeiksi ja opetukseksi. Tässä tyypillinen
näyte vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin nuoruudenfilosofiasta ja samalla
Ida Aalbergin tavasta kirjoittaa saksankieltä:
»_Ûber praktische Lebensführung_.
Thesen.
1) Praktische Lebensführung ruth auf begriff und Thatsachen der
Handlung.