Holmerødin kartanossa Hillerødissä 19 p:nä marrask. 1885.
Rakas Neiti Aalberg! en tiedä välitättekö sairaasta niin paljon,
että voin lähettää muutamia rivejä joka päivä? Hänen tilansa tuntuu
minusta huolestuttavalta ja hän puhuu kielillä, joita minä en ymmärrä.
Hän väittää, että hän on ollut hammaslääkärissä, että hän on nähnyt
valkoisen uutimen liikkuvan ja että nyt on kevät. Ei auta yhtään, että
osoitan hänelle varisseita, kuihtuneita lehtiä ja tyhjiä puita, hän
yhä vain väittää, että jotain on puhkeamassa, jotain vaaleanvihreätä —
hän sanoo. Ymmärrättekö Te, mitä hän tarkoittaa? — Jos tietäisin, että
Te otatte osaa ystävä parkamme kohtaloon, niin haluaisin tiedustella,
ettekö luule, että hänen olisi parasta heti tulla kaupunkiin; täällä
maalla hän vain kuljeskelee ja pysyy fix idéssään.
Te tiedätte, mitä hänelle merkitsee yksikin sana Teiltä; saako hän
odottaa jotakin?
Teidän
Alexander L. Kielland.»