»Kööpenhaminassa 3 p:nä marrask. 85.
Neiti Ida Ahlberg!
— nähtyäni Teidät tuona iltana tri Brandesin luona, halusin ensin
jättää sattuman varaan, saisinko tavata Teitä useammin; mutta sitten
arvelin, että aika on lyhyt ja sattuma oikullinen, ja päätin suoraan
tiedustella, huvittaako Teitä nähdä minua uudestaan, vai annatteko
sattuman ohjata.
Sanokaa arastelematta, jos jätätte sattuman varaan. Tyydyn mihin
vastaukseen tahansa — tyydyn olemaan ilman vastaustakin, kunhan ette
vain katso minua tunkeilevaiseksi.
Kunnioittaen
Alexander L. Kielland.»