Vieraille maille
mun kultani lähti
ja jätti mun tänne yksin.
S’oli ollu kuulemma oikee traakillista toisis porttipiälis maanantaita
vasthan yällä.
Mettäprunnin kannellaki oli joka nurkalla istunu itkevä pari ja oikeen
oli männynlarvakki humaannu jotta:
Sotapoika sorja ja neito ihana
Ne istuu illan tullessa
Lähtehen reunalla.
Kun kaks kukertelovaasta kyyhkyystä noukat yhres.
Suamalaasten sotapoikaan piti jättää kultansa suruhun sortumahan ja
lähtiä Helsinkihin viättelysten pesähän, johna niin monen poijan syrän
on kylmenny.
Ei oo kumma jos Vaasan flikat ovakkin suuttuneina kun tualla lailla
sotamiähiä siirrellähän paikasta paikkahan. Kun justhin on saanu
ittellensä vasituusen heilan jostaki kersantista eli vääpelistä ja pian
meinathin ostaa sormus — niin silloon justhin siirrethän koko sotaväki
toisehe kaupunkihi!
Ja taas pitää flikkaan alkaa aluusta koko tuhina aiva ventovierahan
kans.
Kovasti n’oon ny suutuksis kaikki Hiltat ja Mantat täälä Vaasas.
Kun m’olin eileen illalla kans’ asemalla kattomas ku tänne tuathin
ruattalaane pataljoona suamalaasen siahan, niin takaasin tulles kuulin
kuinka kaks ruattalaasta piikaa kovasti praatas ja oli sinnis, kun
niiren suamalaaset kullat siirrettihin pois Vaasasta.
Toinen sanoo jotta:
— S’oon aivan nuaren ruattalaasten herraan, förpannatu Folkparttiin
syy, kun suamalaaset sotapoijat, jokk’on niin hyviä halaamhan,
siirrettihin pois. Ja tilalle tuathin Närpis-holingar o tuku de
bundpojkar som je som bara snyys. (tuallaasia Närpiön ressuja, jokk’on
ku piaksuja.)
— Jaa-ah, sej int annat Baat! (Älä muuta sano) — sanoo toinen.
— Tå ja va på stasjuun i natt tå döm kom, så greit töm o liipa o saa
he töm ha haft så jestandes dryjgt i Hälsinfoss, he töm ha bara gråti.
(Kun m’olin yällä asemalla kun ne tuli, niin aivan ne itki ja sanoo,
jotta niill’on ollu niin ikävä Helsingis jotta aivan n’oon itkenehet).
Ein yta töm ha fråga jeenast et mamm o sagt he an sku ha kikka. (Yks
oli kyselly äitejä jo asemalla jotta se tahtoo kikkaa.)
Sellaasta ne puhuuvat ja toinen sanoo viälä jotta:
— Tuku de soldaatan som kan int hälst pussas naa! (Tuollaasia
sotamiähiä, jokk’ei taira eres pussatakkaa).
Ja toinen sanoo jotta:
— Men finnpojkan, töm va bra ti kröst, nästan välkkan än ryyssan.
(Kyllä nua finnipoijat oli kovia pusertamhan, melkeen parempia ku
ryssät).
Niin puhuuvat ja haukkuuvat, mutta kiiluvin silmin jo kattelivat näitä
uusiaki.