Oottako kuullu jotta nyt on kommunistien äänenkannattaja »Nälkätorvi»
menettäny viimmeesenkin uskollisen lukijansa täälä Yaasas?
Ei niit’oo paljo ollukkaa ja nyt on se kaikista uskollisinkin, se
Syrjämäen Fiijaki, joka myy torilla nisuleipää ja pannukakun paloja,
suuttunu nii Nälkätorvehensa jotta:
— En ikänä enää ota käteheni tuata lehtiä, ku peljättää ja narraa
ihmiset, jotta vatta kipiänä on saanu olla monta päivää, eik’oo tohtinu
yätänsä nukkua. Ja teki mullekki sellaasen vahingon, jotten tohtinu
tiistaina enkä viälä eileenkään lähtiä kropsuuneni torille!
— Kyllä s’oon oikeen kamalaa ku sellaasia pannahan lehtehen — siunaali
mulle eileen aamulla se sama Syrjämäen Fiija Pitkälläkarulla, justhin
siinä entisen Syreenin hotällin kohralla, kun m’olin tyähön menos ja se
meni lykääten kropsukelkkaa torille.
— No mitä kauheeta siinä Fiijan lehres ny sitte o oikee ollu? — kysyyn
mä.
— No voi jutinan tähre, ekkö sä sitte tiärä koko asiasta mitää! —
haikaasi Fiija ja löi reithensä jotta Korpelan äijäkin, joka siin’on
Kalijärven kivijalkaa syvööttäny, oli flätkäästä porakampraattiansa
sormille.
— Vai et s’oo kuullukkaa! Sä joka kaikki kuulet ja niitä juttujas
kriivaroottet! — Hoo-oh — sanoo Fiija — ja peitteli kropsukoppaansa
paremmin jotta:
— Kun nua pankakukki pian jähtyy tuas ennenku torille kerkiää. — Nii,
ku siinä Nälkätorves oli maanantaki iltana, ku mä kotia tulin, sellaane
kirjootus, johna sanottihin jotta: Mitä tulossa?! ja jotta mitä
merkittöö, kun meirän ilmapuntari — — — se lehren puntari tiä tysti — —
— ei mull’oo ittellä sellaasta puntaria, jolla ilmaa punnithan, mull’on
vain tavallinen vanhaa laija kripapuntari — niin jotta, mitä merkittöö,
kun meirän ilmapuntari on tänä päivänä klo 12 laskenu 716? Ja jotta se
tiätää oikee kauhiaa hirmumyrskyä! Ja siin’oli oikee präntättynä, jotta
»jos ilmapuntari yleensä mistään tiätää» — — — Niin siinä seisoo oikee
selevästi!
— Ja mä säikährin niin jotta oikee kylymän ringin löi krupin ympäri
ja aivan mä vapajin. Kärekki pani nuan nuan — näytti Fiija. — Mä
peljästyyn niin kauhiasti, jotta heti sammutin hellan pesäs valkian
ja löin pellit kiinni. Kun luulin jotta siinä paikas ny mojahuttaa
sellaasen mällin, jott’on maa ja taivas sekaasinsa. Oikee henkiä
salpas, enkä tohtinu paljo paikalta huiskahtaa, ku pelkäsin, jotta
paiskaa pian hellannurkkahan munkin vanhan akan. — Sitte tuli vintiltä
se Nuurkoolin vanha muari, joka plaa mun tyänä käyrä joka ilta kaffia
vaanaamas ja ku mä luin sille Torvesta sen jotta »_Mitä tulos_», niin
itku muminalta pillahti. — Mailmanloppu siitä tuloo, sitähän m’oon aina
sanonu. Mutta tulkohon vaan! — huakaasi mumma ja lähti hoittollona
kompuroomaha vintille. — Kyllä s’oli niin kauhiaa, jotta veisamaha se
pani munki. Ja samoon kuuluu mummaki vintillä tekövän — jutteli Fiija
ja lykkii kropsukelkkaansa erestakaasi, jottei ne pannukakut jähtyysi.
— Jaa-ah, kyllä oli kamala mennä sänkyhy syrän kurkus ja orottaa vain,
koska rupiaa präiskymhän ja paukkunahan ja se Nuurkoolin mummaki tuloo
pää kolmantena jalkana katon läpi alha komuuri ja piirongin loorat
peräs — — —
— Ja niin oli, jotten m’ollu silmiäni uskua, ku mä tiistaiaamuna
viälä elävänä huamaattin — ihasteli Fiija. — Mä raootin vähä köökin
karteekia ja luurasin pihalle, jotta onkhan muu mailma pysyny ehjänä.
Ja kaikki oli ku ennenkin: Nuurkoolin liiterin ovi seljällänsä, niinku
se pruukaa ollakki ja mun kropsukelkkani ovipiäles pystys! — Mä menin
pihalle oikee omin silmin kattomhan, jotta onkhan tämä ny oikee, jottei
mitää oo tapahtunukkaa? — Huhtamäkiskä siinä justhin viärä fläsyytti
laskisankua uloos, eikä ollut tiätääksensä koko vaarasta — paasas
Fiija. — Ettäkö t’oo peljänny sitä hirmumyrskyä, jok’oli eileeses
lehres, kysyyn mä. — Mitä myrskyä? — imehteli Huhtamäkiskä. — Ku
ilmapuntari on laskenu 716!!!
— Hah, hah haa! — nauroo Huhtamäkiskä, jotta vatta nytkyy, kun s’oon
lihava ihmine. — Nälkätotven ilmapuntari ei oo ikänä tiänny mistää!
Sitä viisaria kuulemma kääntelöövät juksupoijakki kuinka päi rookaa.
Maanantaina oli jokin junkkari tukkinu tulitikun niiren ilmapuntarin
fiäterin välihi, jotta s’oli aiva prillees. Ja toimittajakki olivat
peljästynhet ja lähtenet jo pualelta päivää myrskyä pakhon — selitti
Huhtamäkiskä, joka kaiken maailman asiat tiätää ja lukoo muitakin
lehtiä.
— No siinä ny näjittä! — sanoon mä Fiijalle. — Tilakkaa viäläki se
Nälkätorvi ja uskokaa sen ilmapuntarihi, niin teill’on mailmanloppu
joka toinen päivä eres. Pitääs jo Fiijankin äkätä, jotta sen sakin
ilmapuntari klopsuu kuinka rookaa.
— Kyllä m’oon vähä ittekki sitä nuan ittekseni huinaallu — tuumas
Fiija. — Ei, mutta kyllä mun ny pitää jo lähtiä, aiva nämä pankakut
jähtyy. — — —
Sanoo ja lähti, ja huamisin tilas oikian sanomalehren.